Blogieni uusi koti - New home for my blogs

Tein blogeille uuden osoitteen, ajatuksiavalokuvauksesta.com. Jatkossa löydät täältä kootusti kaikki tuottamani blogisisällön.

Siirrän parhaillani sisältöä blogiini muista blogeistani. Kaikken vanhimmasta valokuvaaja.kotisivukone.com -osoitteesta teen syksyn ja ensi kevään aikana uudelleen julkaisuja kommenteineen. Siellä on lähes 1000 blogausta eli materiaalia riittää.


I am moving content from by blogs to this new site. I blog both in Finnish and English. The blogs in English can be found by clicking the english category.

I will also take content from my oldest blog-site that has almost 1000 blog posts from 2005 until this day.  

Big Mac vs. Whopper!

Verkossa kiertää juttu jossa kerrotaan miten valokuvaaja Philippe Echaroux on käyttänyt Big Mac -boxia valonmuokkaajana. Valonlähteenä hän käytti taskulamppua.

Matti Sulannon ja minun mielestäni asiaa piti tutkia vähän tarkemmin. Jotta Big Mac -boxin kyvyt valon muokkaajana tulee todella testattua piti se altistaa vertailuun. Vertailuun valitsimme toisen suuren ja tunnetun eli Burger Kingin Whopper-hampurilaisen kääreen. Valitettavasti kotimainen haastaja Hesburger ei ehtinyt mukaan kisaan.

Valonmuokkaajien arviointikriteerit olivat: valon laatu ja luonne, valon väri, valon heijastuvuus, käytettävyys, kuljetettavuus sekä majoneesin määrä. Matin ja minun antamien pisteiden keskiarvo ratkaisee voittajan.

1. Big Mac -boxi

1/50s f1.7, ISO1250

1/50s f1.7, ISO1250

1. Valon laatu ja luonne:
Peter 8/10
Matti  8/10

2. Valon väri
Peter 8/10
Matti 9/10

3. Valon heijastuvuus
Peter 9/10
Matti 8/10

4. Käytettävyys
Peter 7/10
Matti 8/10

5. Kuljetettavuus
Peter 3/10
Matti 5/10

6. Sotkun määrä eli lähinnä majoneesi (mitä enemmän majoneesia sen pienempi numero)
Peter 7/10
Matti 8/10

2. Whopper-kääre

1/35 f1.7 ISO2000

1/35 f1.7 ISO2000

1. Valon laatu ja luonne:
Peter 8/10
Matti 6/10  

2. Valon väri
Peter 5/10
Matti 5/10

3. Valon heijastuvuus
Peter 6/10
Matti 5/10

4. Käytettävyys
Peter 5/10
Matti 4/10

5. Kuljetettavuus
Peter 9/10
Matti 10/10

6. Sotkun määrä eli lähinnä majoneesi (mitä enemmän majoneesia sen pienempi numero)
Peter 2/10
Matti 6/10

 

Peterin havaintoja ja perusteluita:

Big Macin boxin soveltui odotusten mukaisesti yllättävän hyvin valonmuokkaukseen. Boxin sisällä oleva valkoinen pinta on varsin kiiltävä ja heijastaa hyvin valoa. Se antoi valoa noin puolitoista aukkoa enemmän kuin Whopperin käärepaperi. Syykin on aika ilmeinen, Whopperin kääre on kierrätyspaperia eli on väriltään ruskea. Whopperin kääre antaa siis huomattavasti lämpimämmän sävyn valolle näistä kahdesta. Big Mac -boxin antama valo on aavistuksen kelmeää. Pieni värilämmön lisäys korjaa kuitenkin tilanteen. Varjojen luonne on aika samanlainen molemmilla valonmuokkaajilla. Whopper-kääreellä muokatussa kuvassa kontrasti on hiukan pienempi. Se johtuu pidemmästä valotusajasta ja isommasta ISO-arvosta. Whopperin valoteho on pienempi ja näin ollen ero valo- ja varjopuolella on pienempi, koska vallitseva valo lähempänä taskulampun heijastettua valoa. Whopperin heikompi heijastuvuus myös nosti kameran ISO-arvoa yli sen minkä OnePlus5 kestää. Se oli omiaan heikentämään kuvanlaatua.

Silmän valopiste oli molemmilla aika miellyttävä. Big Mac -boxin muodostama valopiste on luonnollisesti neliö, joka joidenkin mielestä ei ole se paras muoto valopisteeseen silmässä. 

Kuljetettavuudessa Whopperin kääre on selkeästi parempi. Se menee hyvin pieneen tilaan. Ainoa miinus on, että se voi sotkea kameralaukun majoneesiin. Big Mac -boxi menee ruttuun ja rikkoutuu helposti kameralaukussa. Boxi vie myös merkittävästi enemmän tilaa kuin käärepaperi.

Käytettävyydestä on minun hankalampi sanoa, koska Matti toimi valaisumestarina. Yleisen tietoni mukaan molemmissa on käytettävyydessä hyvät puolensa. Whopperin kääre on muokattavissa ja sen kokoa voi muuttaa. Big Mac -boxin kannen kulmaa säätämällä saadaan valon suuntaa hiukan säädettyä. Whopperin kääreen silmään muodostuvaa valopistettä on valaistessa helpompi muokata haluamakseen.


Matin mietteet:

1. Valon laatu ja luonne:
Big Mac: Hyvin muotoileva ryhdikäs ja yllättävän pehmeä läheltä valaistuna. 
Whopper: Hieman epämääräinen, mutta silti muotoileva ja yllättävän toimiva.

2. Valon väri:
Big Mac: Ei muuta merkittävästi valonlähteen väriä, koska heijastuspinta on valkoinen.
Whopper: Kääntää valon lämpimään, johon värilliset raidat tuovat maustetta.

3. Valon heijastuvuus:
Big Mac: Heijastaa hyvällä hyötysuhteella ja heikompikin valonlähde riittää.
Whopper: Hukkaa turhan paljon valoa.

4. Käytettävyys:
Big Mac: Suhteellisen mukava pideltävä taskulampun kanssa. Helppo asetella kohdalleen ja suunnata valo. 
Whopper: Hankala pidellä ja kaikin puolin epämääräinen, koska ei pysy muodossa. 

5. Kuljetettavuus:
Big Mac: Vie paljon tilaa, koska ei taitu litteäksi muodon kärsimättä. 
Whopper: Mahtuu vaikka farkun taskuun tai melkein mihin vaan, eikä muoto tai valon laatu kärsi, vaikka rypistelystä.

6. Sotkun määrä eli lähinnä majoneesi:
Big Mac: Laatikkomaisesta rakenteesta johtuen on mahdollista saada lähes ilman majoneesia ja samasta syystä pienet roiskeet eivät haittaa käsittelyä heijastimena.
Whopper: Kääreessä on luultavasti majoneesia yllinkyllin, mistä saa tahmeat sormet.

 

Tulokset:

Big Mac keskiarvo: 7,3
Whopper keskiarvo: 5,9

Valoaalloilla podcastin tiimi suosittaa valonmuokkaajaksi Big Mac -boxia.


Valaisimena oli LED Lenser P14.2 taskulamppu. Sen valoteho on 350 lumenia. Valaisuperiaate oli klassinen eli noin 45-45 astetta. Kamerana testissä oli OnePlus 5 kännykkä. Kuvat kuvattiin sen Portrait-modella eli syvyystehoste oli käytössä. Kaikki kameran arvot olivat automaatilla. Mallina oli Martin-Éric Racine. Suuret kiitokset Martin uhrautumisesta! Minä otin kuvat ja Matti toimi ansiokkaasti valaisumestarina.

McDonalds eikä Burger King ole tukenut eivätkä ole olleet mukana missään muodossa tässä valonmuokkaaja testissä. Molemmat valonmuokkaajat on hankittu omalla kustannuksella. (Söin ne lounaaksi ja koin hiukan vatsanväänteitä kuvaustilanteessa.)

Uusi kamera! Olympus M-1

Matti Sulannon kanssa päätimme tämän kesän aikana toteuttaa Valoaalloilla filmikuvaushaasteen. Ihan ensimmäiseksi piti hankkia filmirunko. Minulle itsestään selvä valinta oli Olympus. Muutaman kerran kesän aikana katselin Kameratorin valikoimaa ja ihan sopivaa ei löytynyt. Viime perjantaina kuitenkin tärppäsi. Kameratorissa oli myynnissä Olympus M-1. Kyseinen malli on ensimmäinen OM-sarjan kamera. Toisin sanoen OM-sarja oli alkuperin nimeltään M. Olympus joutui muuttamaan uuden kameran nimeä, koska Leica oli käyttänyt M-kirjainta omissa tuotteissaan.

Vaikka Olympus M-1 ei varsinaisesti mikään harvinaisuus ole, ei se kuitenkaan ole kovin yleinen. M-1 esiteltiin kesällä -72 ja sitä valmistettiin vain noin reilun puoli vuotta. Viimeiset M-1:set tehtiin tammikuussa -73. Siitä eteenpäin malli oli siis OM. Oma M-1:seni on valmistettu juurikin tammikuussa 1973 eli se on viimeisimpiä M-1:siä joita valmistettiin. Yoshihisa:n mukaan M-1:stä olisi valmistettu vain 5000 kappaletta, mutta oikea valmistusmäärä on kuitenkin yli 50.000.  

OIympus M-1:sen suunnitteli legendaarinen Maitani Yoshihisa eli M-kirjain juontaa juurensa siis suunnittelijan etunimeen. Maitanin innostus Leicaan saattoi myös vaikuttaa nimeämiseen. Uusi OM-sarjan nimi tulee siis yhdistelmästä Olympus Maitani. Tuo sama OM-yhdistelmä on edelleen käytössä.

M-1 oli ilmestyessään markkinoiden pienin ja kevein järkkäri. Yoshihisa:n tavoittena oli: “miniaturize the camera size but never the size of its button for easy handling“. (lainaus). Yoshihisa ei hyväksynyt ajatusta, että iso ja painava kamera oli sama kuin laatu. Filosofia joka on edelleen Olympuksella vahvasti läsnä.   

M-sarjassa oli myös kohtalainen määrä objektiiveja, yhteensä 9. Laajin oli 28mm ja pisin tele 200m. Valikoimassa oli myös yksi zoom 75-150mm f4. Kameraan sai myös 250 kuvan filmiperän. M-1:sessä on myös vaihdettava tähyslasi. Omassani on mikroprisma-tähyslasi. Objektiivina minulla on 50mm f1.8 M-system.

Linkkejä sivustoille, jotka olivat tämän blogauksen lähteinä:
http://olympus.dementix.org/M-1/
http://www.arransalerno.com/olympus-m-1/

Olympus M-1 ja F.Zuiko 50mm f1.8 Auto-S M-system

Olympus M-1 ja F.Zuiko 50mm f1.8 Auto-S M-system

Olympus M-1 ja F.Zuiko 50mm f1.8 Auto-S M-system

Valokuva kuvanveistäjän inspiraationa.

San Diegon sataman kupeessa USS Midwayn lentotukialusmuseon vieressä on mielenkiintoinen patsas. Se on "replika" valokuvasta, jossa merimies suutelee tuntematonta sairaanhoitajaa Manhattanilla Times Squarella sodan päättymisen juhlinnassa. Patsas tuo mieleen Alfred Eisenstaedt:n valokuvan V-J day in Times Square. Ihmettelin paikan päällä miksei patsaan yhteydessä ole mainintaa tuosta Eisenstaedt:in valokuvasta. Yhteys on ilmeinen, kuten kuvasta näkyy.

Diego_001.jpeg

Kaivellessani tietoja kyseisestä Unconditional Surrender -patsaasta selvisi, että sen mallina ja innoituksena ei ollutkaan Eisenstaedt:in valokuva, vaan samasta tilanteesta otettu toinen valokuva. USA:n laivaston valokuvaaja Victor Jorgensen otti myös kuvan samasta parista samaan aikaan. On aika ilmeistä miksi patsaan tehnyt taiteilija Seward Johnson sanoo pohjana olevan juuri Jorgensenin valokuva. Se on otettu virkatehtävissä ja sen kuvan käyttö on vapaampaa kuin Eisenstaeditin kuvan. USA:ssa julkisen sektorin maksamat kuvat ovat vapaita käytettäväksi. Vaikka kyseistä kuvaa ei ole suoranaisesti käytettykkään, on tekijänoikeuden kannalta turvallisempaa sanoa mallina olleen vapaasti käytettävä valokuva kuin tekijänoikeuden alainen. Syy miksi patsaan innoittamaa valokuvaa ei mainittu selvisi.

Diego_002.jpg

Kävin edellisen kerran San Diegossa syksyllä 2012. Ihmettelin suuresti etten silloin kyseistä patsasta huomannut. Etenkin kun paikalliset sanoivat sen olleen siinä jo pitkään. Taustoja kaivellessa selvisikin, että patsas on alunperin ollut esillä Sarasotassa 2005 ja siirretty San Diegoon vuonna 2007. Patsas siirrettiin taas Sarasotaan 2009 ja takaisin San Diegoon 2013. Toisin sanoen se ei ollut siinä syksyllä 2012. Sekin mysteeri selvisi. Patsas on saanut ristiriitaista vastaanottoa. Osan mielestä se on yli-suuri kitsch:inen matkamuisto. Vaikuttava se minusta ainakin oli ja pidin siitä, että kuuluisa ikoninen valokuva on ollut innoittajana. En usko taiteilijan väitettä, että mallina olisi ollut jokin muu kuin Eisenstaedtin valokuva.

Patsas nähtynä USS Midway:ltä. Taustalla USA:n Tyynenmeren laivaston tukikohta.

Patsas nähtynä USS Midway:ltä. Taustalla USA:n Tyynenmeren laivaston tukikohta.

Loupedeck tosi testissä.

Uusi Loupedeck-ohjaimeni pääsi tänään heti tositoimiin kun käsittelin sitä käyttäen SuomiAreenalla ottamani kuvat Lightroomissa.

Yllättävän nopeasti Loupedeckin kanssa tulin sinuiksi. Asiaa helpotti se, ettei tapahtuma kuvissa ole kovinkaan paljon säätämistä. Suurimmat säädöt ovat lähinnä sävyjen säätöä. Ne menevät todella nopeasti Loupedeckin säätimillä. Ne ovat hyvin tarkat ja pienikin säätö on paljon nopeampaa kuin esim. hiirellä. Usein on joutunut kirjoittamaan näppiksellä numerot säädön kohdalle. Loupedeckin säätimet ovat niin tarkkoja, ettei numero näppikselle tarvitse mennä.

Kuvien valintaan olen käyttänyt värikoodeja. Merkkaan asiakkaalle menevät kuvat punaisella. Se käy kätevästi perinteisellä näppikselläkin, numeronäppäin 6 on merkannut värin ja nuoli näppäimellä on päässyt seuraavaan kuvaan. Samalla tavalla se menee Loupedekilläkin. Valintaan on oma näppäin ja vasemmassa alareunassa ovat nuolinäppäimet.

Develop-modeen pääsee kätevästi C2-painikkeella. Haluan luonnollisesti, että vain valitut kuvat näkyvät ja siihen tarvitaan vielä hiirtä, trackpadia tai kynää. Siitä eteenpäin sitten valittujen kuvien säätö on varsin kätevää ja nopeaa.

Kuvan suoristaminen onnistuu isolla säätönapilla. Se on merkittävästi kätevämpi ja nopeampi kuin tähän asti. Itselläni on apaha tapa kuvat hiukan vinoon eli se säätönuppi on ahkerassa käytössä. Croppaustyökalun saa päälle painamalla samaa isoa säätöruuvia. Croppaamisen joutuu sitten tekemään kuten ennen. Sen hyväksyminen taas onnistuu painamalla isoa säätöruuvia.

Usein kuvatessa paljon kuvia tapahtumissa tulee välillä samasta kohteesta useita kuvia. Aiemmin säädin ensimmäisen kuvan kohdalleen ja sync-toiminnolla kopion säädöt muihin kuviin. Loupedeckistä löytyy Copy ja Paste -nappulat, joilla säädöt on nopea ja helppo kopioida toiseen kuvaan. Tarvittaessa hienosäätö onnistuu varsin näppärästi.

Kaikkien kuvien käsittely meni vähintäänkin yhtä nopeasti kuin aiemminkin. Se on ihan hyvin, kun ottaa huomioon että käytin Loupedeckiä ensimmäisen kerran. Etenkin isoissa kuvamäärissä Loupedeck näyttää nopeuttavan työnkulkua. Yksittäisten kuvien osalta nopeus tuskin on tuskin se tärkein asia. Samaten jos on tarkoitus käyttää välillä myös Photoshoppia eli Edit in Photoshop komentoa. Sitä ei suoraan Loupedeckistä löyty, vaan se pitää tehdä perinteisesti hiiren oikeaa näippäintä painamalla tai valikosta valitsemalla. Edit in Photoshop -painike ei olisi ollenkaan turha lisä.

Kunkin säädön nollaus käy kätevästi painamalla säätöruuvia. 

Näytön koko tavallaan kasvaa, kun Loupedeckiä käyttäessä voi työkalut laittaa piiloon. Myös Full Screen modessa kuvaa voi säätää. Silloin tosin highlight ja shadow varoitusvärit eivät näy.

Kaiken kaikkiaan erittäin myönteinen kokemus tähän asti. Itselle se ainakin näyttää sopivan kivasti työnkulkuun. Toivottavasti näitä pääsee jossain ihan oikeasti kokeilemaan, koska ilman kokeilua on aika vaikea sanoa miten se kullekin istuu.

Mutta nyt on aika pistää Loupedeck hetkeksi lepäämään, sunnuntaina on lähtö kaupunkilomalla Kaliforniaan lähes kahdeksi viikoksi. Kamerat ovat luonnollisesti mukana ja tunnelmia sieltä sitten ensi viikolla.

Käy lukemassa myös Ensi tunnelmani Loupdeckistä.

Tykkäämättömyys ahdistaa.

Canon ja markkinatutkimusyhtiö YouGov on tutkinut miten kuvien tykkäämättömyys vaikuttaa kuvan postaajaan. Tulos ei ole mitenkään yllättävä, tykkäämättömyys stressaa.

Infografiikka: Canon.

Infografiikka: Canon.

Hirvittävän isoja eroja ei näyttäisi pohjoismaiden välillä olevan. Norjassa ja Ruotsissa huomio kiinnittyy suhteelliseen isoon eroon ikäryhmien välillä. Etenkin Norjassa ero näyttää olevan varsin suuri.

Infografiikka: Canon.

Infografiikka: Canon.

Yllä olevasta kuvasta selviää millaisista kuvista tykätään eniten. Ei mitenkään yllättävää, että hauskoista kuvista tykätään eniten. 36% piti sitä ensi sijaisena. Hymyilemään saavasta kuvasta luonnollisesti tykätään. Toinen kysymys on sitten se mitä pidetään hauskana. Se voi vaihdella aika paljon, toiselle hauska kuva on sellainen jossa tehdään jostain pilkkaa, toisella taas sellainen kuva ei ole ollenkaan hauska. Nice looking on tässä tutkimuksessa tulkittu teknisesti hyväksi ja taitavasti otetuksi kuvaksi. 29% piti tätä tärkeimpänä. Itselle tuli tästä "nice looking" ensimmäisenä mieleen kuva kauniista ihmisestä. Ne yleensä saavat tykkäyksiä varsin paljon, riippumatta siitä onko valokuva hyvä vai huono noin muuten. Kiinnostavin noista kolmesta on tuo tarinankerronnallliset kuvat. Sitä piti tutkimuksessa tärkeänä tykkämisen motiivina 32%. Tarinankerronta ja sen merkitys on yksi tämän hetken trendeistä. Merkitykset ja tarinat tuovat eri asioihin ja ihmisiin mielenkiintoa. Hyvä tarina saa tykkäyksiä. Itsekin pidän uvista, jotka kertovat tarinoita ja herättävät kysymyksiä. 

Vähiten tykätyt teemat olivat taide/musiikki, arkkitehtuuri ja urheilu. Eniten tykättyjä teemoja ei mainittu, mutta valistunut arvaukseni on, että kuvat kissoista ovat aika korkealla. Mielenkiintoista ettei musiikki teema ole suosittu. Voisi kuvitella, että kuvat konserteista ym. ovat suosittuja. Toisaalta ihan varmasti tästä ei aukea mitä musiikki kuvilla tässä yhteydessä tarkoitetaan.

Infografiikka: Canon. Suomi ja Tanska vaihtaneet prosentteja, Tanska 35% ja Suomi 55%

Infografiikka: Canon. Suomi ja Tanska vaihtaneet prosentteja, Tanska 35% ja Suomi 55%

Yllä olevan graafin tiedot poikkevat Tanskan ja Suomen osalta tiedotteen tekstiin verrattuna. Ilmeisesti jommassa kummassa on tiedot vaihtuneet päittäin. Tyytyväisyys omiin kuviin ollessa vain 35% on kuvissa parantamisen varaa melkoisesti. Olisi todella mielenkiintoista tietää mistä noin suuri ero tyytymättömyyteen omiin kuviin tulee. Kahdessa maassa tyytyväisyys on kuitenkin yli 50% ja yhdessä maassa sitten vain 35%. Tätä on tietysti paha arvioida tuon tekstin ja infograaffin välillä olevan ristiriidan vuoksi. palaan tähän kunhan saan jonkun kiinni Canonilta. Nyt sieltä puskee lomavastaajaa. 

Edit: Sain oikeat tiedot ja kuten arvelinkin tiedotteen teksti oli oikein ja infografiikka väärin. Lomalta vastattiin, kiitos ja kumarrus.
Suomalaisista 55% pitää kuviaan hyvinä. Ihan mielenkiintoinen tieto.

Infografiikka: Canon.

Infografiikka: Canon.

Infograafin lopussa oli sitten ohjeita miten niitä hyviä kuvia otetaan. Monet somekuvat ovat hetken tilanteita ja eivät suunniteltuja sen varsinaisessa merkityksessä. Kuten tuossa sanotaan jokin idea on hyvä lähtökohta, koska se luo mahdollisuuden parempaan ideaa. Se parempi idea voi kehittyä alkuperäisestä ideasta. Ohjeissa myös kehotetaan ottamaan paljon kuvia. Toisaalta kyllä, ohje on ihan ok, mutta määrä harvoin korvaa laadun. Tottakai osumatarkkuus paranee ja hyvän kuvan todennäköisyys nousee, jos ottaa paljon kuvia. Paljon ja usein kuvaamalla myös oppii koko ajan. Valokuvaaminen vaatii tekemistä, jotta taito pysyy yllä. 

"Think of the audience" eli ajattele katsojaa on tärkeä asia. Liian usein näkee kuvia, jotka ovat kuvan ottaneelle tärkeitä ja hyviä, mutta kuvan sanoma tai fiilis ei välity katsojalle. Tärkeää on ymmärtää välittääkö kuva sen ottamishetkellä olleen tunnelman myös muille. Jos tunnelma ei välity, tuskin kuvasta tykätään kovin paljon. Tarina voi jäädä vajaaksi.

"Leave the mobile" on ihan hyvä ohje siinä vaiheessa, kun kuvaustaidot kehittyvät. Vaikka kuvien siirtäminen kamerasta kännykkään on helpottunut uusimpien kameroiden myötä, niin valitettavasti on helpompaa kuvata kännykällä ja jakaa kuva sieltä suoraan someen.


(Tutkimus on tehty huhtikuussa 2017 ja siihen osallistui 1025 16-40-vuotiasta kaikista neljästä pohjoismaasta.)

Kirjoittaja on Olympus European Visionary ja ei juuri katso peiliin.

Haastaako Surface Applen koneet?

Eilen 13.6.2017 oli Microsoftin tilaisuus, jossa esiteltiin Microsoftin Surface-tietokoneita. Esillä oli koko mallisto. Kiinnostavimpana toki Surface Studio. Kyseessä on iso pöytäkone, jossa on kosketusnäyttö sekä ns. kiekko. Kiekko mahdollistaa uudenlaisen tavan hiiren sijaan ohjata ohjelmia. Sitä on vaikea selittää miten se toimii, joten kannattaa katsoa linkitetty video.

Kosketusnäyttö ja kiekko mahdollistaa uudenlaisen tavan käsitellä kuvia. Toistaiseksi Adoben ohjelmat tukevat huonosti kiekkoa, mutta lupauksia antava se on. Mielenkiinnolla odotan miten tuo yhteensopivuus kehittyy.

Uusimpia Macbook Pro -koneita on kritisoitu mm. puuttuvien liitäntöjen vuoksi. Uusimman Macbook Pron näppäimistö on myös saanut osansa kritiikistä. Itse en osaa tuohon sanoa mitään, koska en ole uusimpia Mac-koneita testannut. Aiemminhan on jo puhuttu miten videoeditoijat ovat osittain siirtyneet windows-koneisiin. Siirtymisen syynä on ollut windows-koneiden parempi tuki näytönohjeimen käytölle Adoben Premiere Prolla videoiden renderöinnissä. Erityisesti ongelma kait on ollut iMaceissä. Ymmärttäkseni edelleenkään ei voi käyttää iMacissä käyttää Mercury Playback enginea näytönohjainta hyödyntäen. Videota renderöidessä ero nopeudessa on merkittävä.

Visual Artist ja Graphic Designer Äni Jaatinen livepiirsi tilaisuutta Surface Studiolla. Änin töitä löytyy osoitteesta anij.fi

Visual Artist ja Graphic Designer Äni Jaatinen livepiirsi tilaisuutta Surface Studiolla. Änin töitä löytyy osoitteesta anij.fi

Corellian Juha Laamanen oli esittelemässä osastollaan Surfacen Studio mallia. Koneella pääsi kokeilemaan miten Lightroom ja Photoshop toimii kosketusnäytön, kynän ja kiekon avulla. Corellian blogista voi lukea Juha Laamasen ajatuskset tapahtumasta ja Surfacesta.

Microsoft Surface Studio ja kiekko. Kuten kuvasta näkyy Studiossa toimii Lightroomin mobiiliversio. Se on tarkoitettu nimenomaan kosketusnäytöllä käytettäväksi, joten on aika luontevaa, että se toimii Surface Studiossakin. Kuvattu Corellian osastolla.

Microsoft Surface Studio ja kiekko. Kuten kuvasta näkyy Studiossa toimii Lightroomin mobiiliversio. Se on tarkoitettu nimenomaan kosketusnäytöllä käytettäväksi, joten on aika luontevaa, että se toimii Surface Studiossakin. Kuvattu Corellian osastolla.

Kuten aiemmin totesin kiekosta ei vielä ollut kauheasti apua. Brush-työkalun käyttö oli miellyttävää ja kynän tuntuma oli todella hyvä. Se tuntuma oli jopa (ehkä) parempi kuin iPad Prossa kätevä Applen kynä, jota tällä hetkellä itse käytän aika paljon kuvankäsittelyssä. Siinä mielessä Surface Studio kiinnostaa kovasti. Intoa tietysti vähentää siirtyminen järjestelmästä toiseen. Se aiheuttaa aina pientä kitka työnkulussa, mutta kaikki on toki opittavissa. Toinen hidastava tekijä on hinta. Studio ei ole mikään halpa kone. Studion hinta on sellaisella kokoonpanolla, jolla sekä video- että valokuvatuotanto sujuu jouhevasti, ainakin 5000€. Toisaalta saman cverran joutuu joka tapauksessa sijoittamaan, jos haluaa riittävän tehokkaan koneen. Kalleus on myös suhteellista. 

Olen sitä mieltä, että Microsoft on ihan oikeasti haastamassa Applea luovan alan tietokoneena. Paljon tietysti riippuu siitä mitä Apple tulevaisuudessa tuo uusimpiin malleihinsa. Kosketusnäyttöinen iMac voisi olla vastaus.  

Äänettömyyttä herkkiin tilaisuuksiin.

Pelittömän kameran yksi parhaista ominaisuuksista on mahdollisuus kuvata täysin äänettömästi. Nimenomaan äänettömästi etsimen kautta katsoen.

Monet tilaisuudet vaativat kuvaajan hiljaista liikkumista ja äänetöntä kuvaamista. Ensimmäisenä tulee mieleen klassisen musiikin konsertit, joissa etenkin hiljaisten äänten aikana kuvaaminen perinteisellä peilijärkkärillä on mahdotonta peilistä tulevan äänen vuoksi. Muita äänettömyyttä vaativat tilaisuudet ovat esimerkiksi hautajaiset. Niissä äänettömyys on yhtä tärkeää kuin noissa mainitsemissani musiikkitapahtumissa. ;uissa tilaisuuksissa esim. juhlapuheiden aikana voi myös olla tarpeellista olla täysin äänetön.

Äänettömän kuvaamisen mahdollistaa peilittämien elektroninen suljin. Parasta siinä on siis vielä se, että voi kuvata etsimen kautta.

Itse olen käyttänyt äänetöntä kuvausta mm. kuvatessani äänistysstudiossa äänityksen aikana. Ilman äänettömyyttä se olisi ollut täysin mahdotonta.

Kuvattu heinäkuussa 2016 Radio Porin studiossa.

Kuvattu heinäkuussa 2016 Radio Porin studiossa.

Luontokuvaaja ja Olympus Visionary Jari Peltomäki kertoi Kuva & Kamera -messuilla esityksessään, että hänelle äänetön Olympus OM-D E-M1 MKII -kamera on erittäin tärkeä asia lintukuvauksessa. Peilin ääni saattaa karkottaa kuvattavat kauemmas. Äänettömällä sulkimella näin ei käy. Kuvausta voi jatkaa pitempää ja lintuja turhilla läpsyn läpsyn -äänilla pelottamatta.

Äänetön kuvaus on juuri sitä digitaalisuuden mahdollistamaa kehitystä. Tähän asti ainoastaan mittaetsinkamerat ovat olleet lähes äänettömiä, mutta nekään eivät ole täysin hiljaisia. Vasta elektroninen suljin peilittömissä kameroissa on tuonut täydellisen äänettömyyden.       

 

Disclaimer:
kirjoittaja on Olympus European Visionary, jolla on aika ajoin peiliin katsomisen paikka, mutta se peili ei ole kamerassa vaan kotona eteisessä.