Kuvanvakaaja on hyvä asia vai onko?

Kuvanvakaajat ovat kehittyneet vuosien saatossa melkoisesti. Ensimmäiset kuvanvakaajat tulivat markkinolle noin 25 vuotta sitten. Objektiivissa olevat vakaajat yleistyivät nopeasti ja nykyään useimmissa uusimmissa kameroissa on runkovakaaja. Muun muassa Olympuksen kuvanvakaajalla pääsee parhaimmillaan 6,5 aukkoon. Olympus OM-D E-M1 MKII:sen 5-akselinen runkovakaaja antaa 5,5 aukkoa, mutta yhdessä M.Zuiko 12-100mm f4 Pro objektiivin kanssa päästään siihen 6,5 aukkoon. Kyseisessä objektiivissa on myös vakaaja ja se toimii yhdessä runkovakaajan kanssa ja antaa siis sen yhden lisäaukon.

Runkovakaajan etuna on se, että vakaaja on aina käytössä oli objektiivina sitten uusin mahdollinen tai jokin vintage-objektiivi. Sen huonona puolena on ettei se ole paras mahdollinen pitkien tele-objektiivien kanssa. Sen vuoksi esim. Olympus on laittanut vakaajan myös M.Zuiko 300mm f4 IS Pro objektiiviin. Se antaa 6 aukkoa vakautusta yhdessä OM-E-M1 MKII:sen runkovakaajan kanssa.

 Kuva on otettu Dublinissa  Trinity College Libraryssa . Jalustan käyttö oli kielletty ja en myöskään halunnut saada ihmisiä kuvaan mukaan. Pitkällä valotuksella ne saa “katoamaan” kuvasta. Kuva: Olympus OM-D E-M1 MKII, M.Zuiko 12-40mm F2.8 Pro, 2.5s, f4,5 ISO200.

Kuva on otettu Dublinissa Trinity College Libraryssa. Jalustan käyttö oli kielletty ja en myöskään halunnut saada ihmisiä kuvaan mukaan. Pitkällä valotuksella ne saa “katoamaan” kuvasta.
Kuva: Olympus OM-D E-M1 MKII, M.Zuiko 12-40mm F2.8 Pro, 2.5s, f4,5 ISO200.

 

Aikoinaan oli nyrkkisääntö valotusajan suhteen. Lyhyin valotusaika jota kannatti käyttää oli 1/polttovälin millit. Toisin sanoen esimerkiksi 50mm objektiivilla lyhyin suljinaika jolla kuva on varmasti terävä oli 1/50s eli käytännössä siis 1/60s. Toki tämä oli suuntaa-antava mutta varsin oikeaan osuva, jos halusi saada täysin terävän kuvan.

Vakaajat ovat kumonneet tuon nyrkkisäännön. Lähes kaikilla uusilla kameroilla voi aika huoletta valottaa pari kolme pykälää hitaammalla suljinajalla. Toki tämä riippuu kuvauskohteesta, vakaaja ei pysäytä kohteen liikettä, vaan ainoastaan kameran heilumista. Toisin sanoen jos kohde liikkuu ja sen haluaa teräväksi pitää suljinaika valita sen mukaan.

Alla oleva linkitetty Valoaalloilla-video aiheutti hiukan keskustelua eräällä valokuvaukseen liittyyvässä Facebook-ryhmässä. Siellä väitettiin, että vakaajaa ei kannatta käyttää, koska se heikentää kuvan terävyyttä ja mikrokontrastia. Teoriassa kyllä, näin voi olla. Vakaaja liikkuu ja aiheuttaa epäterävyyttä. Käytännön tasolla tuolla ei juurikaan ole merkitystä. Toki se riippuu aivan siitä mihin tarkoitukseen kuva tulee. Jos ajattelit vedostaa siitä galleriatason printin tai se tulee isona mainoksena kadun varteen niin sillä laadun heikkenemisellä voi olla merkitystä.

Vakaaja antaa niin paljon etuja, että tuon teorettisella kuvanlaadun heikkemisellä ei ole mitään merkitystä. Se “eräteväyys” ja mikrokontrastin heikkeneminen näkyy pikselitasollla, jos näkyy. Kuvausta harrastava on täysin hakoteillä valokuvauksen perusasioita, jos haluaa tarkastella kuvaansa pikselitasolla. Valokuvaus lähtee aivan muista asiosta kuin absoluuttisesta kuvan terävyydestä. Ihan hyvin voi kysyä miksi kuvan edes pitää olla terävä?

Valoaalloilla videossa käymme Matin kanssa läpi Kuvanvakaajaa ja sen merkitystä. Toinen video on englanninkielinen ja se omalta kanavaltani ja käsittelee nimenomaan Olympuksen vakaajaa.

Disclaimer: Blogaaja on Olympus Visionary ja ei juurikaan katso peiliin, paitsi eteisessä ennen kuin astuu ovesta ulos.

Peilittömyys menee tunteisiin.

Kalustokeskustelu on aina ollut osa valokuvauskeskustelua. Milloin se on merkkien välistä nokittelua, milloin mitäkin. Tällä hetkellä kuumin puheenaihe on peili. Olemme Valoaalloilla Podcastissa tätä käsitelleet useaankin otteeseen. Uusimassa jaksossa peili-keskustelun innoittajana oli Valovuoto-blogissa ollut kirjoitus aiheesta. Tarkkaan ottaen ne kommentit joita se kyseinen blogaus kirvoitti.

Jaksossa on myös suomalaisen kokin Jaakko Sorsan haastattelu. Matti haastatteli Jaakkoa Hong Kongissa. Aiheina valokuvaus ja normiaiheista poiketen myös Gin. 

   

Tulevaisuus on peilitön.

Kymmenen vuotta sitten oli muotia omistaa digijärkkäri. Se vain piti olla. Tämä luonnollisesti johti siihen, että myyntimäärät olivat huimia. Kuten alla olevasta tilastosta näkee niin digikameroita myytiin vuonna 2008 454.000kpl. Toki noista suurin osa oli kompaktikameroita.

 Lähde:Tilastokeskus

Lähde:Tilastokeskus


Muoti-ilmiön hiipuessa kameramyynti romahti. Vuonna 2017 digikameroiden myyntimäärä oli enää hiukan alle 71.000. (lähde: Gotech-tilasto) Pudotus vajaassa kymmenessä vuodessa on siis ollut huima. Suurin myyntimäärän pudotus on luonnollisesti ollut kompaktikameroilla. Pudotusta on kuitenkin ollut lähes kaikilla kameratyypeillä. Muoti-ilmiön katoaminen selittää osan pudotuksesta, mutta toinen selitys on hyvin yksinkertainen. Puhelimissa olevat kamerat ovat nykyään niin hyviä, että ne riittävät suurimmalle osalle ainoaksi kameraksi. Toinen syy on nykyisten kameroiden laatu. Niiden vaihtoväli on pidentynyt. Digiajan alussa kamera piti vaihtaa uudempaan melkein vuosittain. Kehitys oli sen verran nopeaa. Nykyään samalla kameralla pärjää jo useita vuosia. Toki sekin on kovin lyhyt verrattuna aikaan jolloin samalla kameralla kuvattiin vuosikymmeniä, ellei peräti koko uraa.

Kuinka usein sinä vaihdat kameraa nykyään verrattuna digiajan alkuun? Kuinka paljon kuvaat kännykällä? Kommentoi! 

Vaikka kameroiden kokonaismyynti on laskenut ovat peilittömien järjestelmäkameroiden myyntimäärät pysyneet suunnilleen samassa usean vuoden eli niiden suhteellinen osuus on kasvanut. (lähde: Cipa). Nämä ovat siis maailmanlaajuiset tiedot, maittain toki vaihtelut voivat olla isojakin.

Peili on ollut varsin nerokas keksintö aikanaan. Ensimmäinen vakituiseen tuotantoon päässyt kinokoon peilikamera oli Kine Exakta vuonna 1936. Neuvostoliitossa oli pari vuotta aiemmin kehitetty peilikamera Sport, mutta se ei koskaan päässyt massatuotantoon. Sitä valmistettiin vain noin 200 kappaletta. Ensimmäinen peilikamera tehtiin kuitenkin jo 1861. Ne olivat ison koon kameroita ja varsin hankalia käyttää. Peili piti nostaa ylös manuaalisesti.

 Vasemalla Sport ja oikealla Kine Exakta. (kuvat Wikipedia CC3.0, Sport:  Jan von Erpecom   Kine Exakta: Minya S

Vasemalla Sport ja oikealla Kine Exakta. (kuvat Wikipedia CC3.0, Sport: Jan von Erpecom  Kine Exakta: Minya S


Peilillä oli tarkoituksensa ja keksintö varsin nerokas. Kuvaaja näki saman näkymän ja rajauksen. jonka kamera tallentaa. Nykyisissä digikameroissa peili on käytännössä täysin turha. Peilitön etsin antaa saman näkymän ja rajauksen kuten peilikin, mutta sähköisellä etsimellä on yksi etu. Se näyttää myös kuvan sävyt ja valotuksen kuten kamera ne näkee. Peilin kautta näin ei ollut. Sähköinen etsin on siis luonnollinen ja kehittyneempi versio peilistä. Kuvaaja näkee kaikilta kuvan osa-alueiltaan kuten kamera. Elektoriniseen etsimeen on todennäköisesti myös helpompi saada lisätietoja ja dataa. Ei se mahdotonta ole tehdä peilietsimestä hybridiä, mutta muutenkin ahtaaseen ja pieneen tilaan lisä elektroniikan asentaminen on varmaan haastavaa.


Puhuimme Matin kanssa Valoaalloilla podcastissa samasta aiheesta. Käy kuuntelemassa mitä muita ajatuksia se minussa herätti. Saattoi Matillakin olla muutama pointti.


Disclaimer: Blogaaja on Olympus Visionary ja ei ole katsonut peiliin moneen vuoteen.

www.peterforsgard.com 

Viimeisin YouTube-videoni.



      

 
   

Uusi kamera! Olympus M-1

Matti Sulannon kanssa päätimme tämän kesän aikana toteuttaa Valoaalloilla filmikuvaushaasteen. Ihan ensimmäiseksi piti hankkia filmirunko. Minulle itsestään selvä valinta oli Olympus. Muutaman kerran kesän aikana katselin Kameratorin valikoimaa ja ihan sopivaa ei löytynyt. Viime perjantaina kuitenkin tärppäsi. Kameratorissa oli myynnissä Olympus M-1. Kyseinen malli on ensimmäinen OM-sarjan kamera. Toisin sanoen OM-sarja oli alkuperin nimeltään M. Olympus joutui muuttamaan uuden kameran nimeä, koska Leica oli käyttänyt M-kirjainta omissa tuotteissaan.

Vaikka Olympus M-1 ei varsinaisesti mikään harvinaisuus ole, ei se kuitenkaan ole kovin yleinen. M-1 esiteltiin kesällä -72 ja sitä valmistettiin vain noin reilun puoli vuotta. Viimeiset M-1:set tehtiin tammikuussa -73. Siitä eteenpäin malli oli siis OM. Oma M-1:seni on valmistettu juurikin tammikuussa 1973 eli se on viimeisimpiä M-1:siä joita valmistettiin. Yoshihisa:n mukaan M-1:stä olisi valmistettu vain 5000 kappaletta, mutta oikea valmistusmäärä on kuitenkin yli 50.000.  

OIympus M-1:sen suunnitteli legendaarinen Maitani Yoshihisa eli M-kirjain juontaa juurensa siis suunnittelijan etunimeen. Maitanin innostus Leicaan saattoi myös vaikuttaa nimeämiseen. Uusi OM-sarjan nimi tulee siis yhdistelmästä Olympus Maitani. Tuo sama OM-yhdistelmä on edelleen käytössä.

M-1 oli ilmestyessään markkinoiden pienin ja kevein järkkäri. Yoshihisa:n tavoittena oli: “miniaturize the camera size but never the size of its button for easy handling“. (lainaus). Yoshihisa ei hyväksynyt ajatusta, että iso ja painava kamera oli sama kuin laatu. Filosofia joka on edelleen Olympuksella vahvasti läsnä.   

M-sarjassa oli myös kohtalainen määrä objektiiveja, yhteensä 9. Laajin oli 28mm ja pisin tele 200m. Valikoimassa oli myös yksi zoom 75-150mm f4. Kameraan sai myös 250 kuvan filmiperän. M-1:sessä on myös vaihdettava tähyslasi. Omassani on mikroprisma-tähyslasi. Objektiivina minulla on 50mm f1.8 M-system.

Linkkejä sivustoille, jotka olivat tämän blogauksen lähteinä:
http://olympus.dementix.org/M-1/
http://www.arransalerno.com/olympus-m-1/

 Olympus M-1 ja F.Zuiko 50mm f1.8 Auto-S M-system

Olympus M-1 ja F.Zuiko 50mm f1.8 Auto-S M-system

Olympus M-1 ja F.Zuiko 50mm f1.8 Auto-S M-system

Olympukselta uutta! TG-5

Olympus julkaisi eilen (17.5.2017) uuden kameran Tough-sarjaansa, TG-5:sen. Stylus Tough-sarja on Olympuksen kovaa käsittelyä kestävä pokkarisarja. Minusta ne voi luokitella actionkameroiksi. Muita samaan sarjaan kuuluvia on mm. actionvideokuvaukseen tarkoitettu TG-Tracker. Pääsin kokeilemaan TG-5:sta ennakkoon viime viikolla.

Edeltäjäänsä TG-4:seen verrattuna ulkonäköön on tullut hyvin vähän muutoksia. TG-5 on aavistuksen paksumpi ja ote kahva on selkeästi muotoiltu paremmaksi. Zoomausta säädetään nyt laukaisimen edessä olevalla vivulla. Laukaisinnapin vieressä on uutena säätökiekko, jolla voi säätää valotusta. Vasemmalle puolelle kameran yläosaan on myös tullut on-off kytkin log-tietojen tallennusta varten. TG-5 tallentaa log-tiedostoon GPS-tietojen lisäksi, myös lämpötilan, ilmanpaineen ja siinä on kompassi. Nämä log-tiedot voidaan siirtää kamerasta Ol.Track-sovelluksella.

 Vasemmalla TG-5 ja oikealla TG-4

Vasemmalla TG-5 ja oikealla TG-4

TG5_002.jpeg

Itselläni on ollut TG-4 käytössä. Uudessa TG-5:ssa on muutamia ominaisuuksia, jotka minua kiinnostavat. TG-5:nen tuntuu ensinnäkin paremmalta kädessä ja näin parantaa kuvaustuntumaa. Peukalolle suhteellisen hyvällä paikalla oleva säätökiekko helpottaa valotuksen korjailua. En tosin löytänyt valikoista mahdollisuutta ohjelmoida siihen valotuksen korjailua. Se kyllä esim. A-asetusta eli aukon esivalintaa käytettäessä onnistuu, jos ensin painaa valotuksen korjailun painiketta. Sen jälkeen säätökiekolla voi korjata valotusta. Onneksi sen voi tehdä, mutta hiukan hankalaa se on. Toivottavasti firmware-päivitysessä tulee mahdollisuus ohjelmoida säätökiekkoon haluamansa toiminnon. Olen niin tottunut Olympuksen OM-D kameroiden räätälöitävyyteen, että sitä kaipaa myös TG-5:seen.

Valikon rakenne on myös ja se on samanlainen kuin OM-D-malleissa. Ilokseni myös huomasin, että TG-5:sessa voi asettaa yli- ja alivalotuksen huomiovärit. Se on todella mahtava ominaisuus. LCD-näytössä näkyy alivalottuneet kohdat sinisellä ja ylivalottuneet punaisella. Valotuksen korjailulla voi sitten tarvittaessa säätää kohdalleen. Valotus on joka kerta juuri sellainen kuin haluan. Tuosta ominaisuudesta tein lyhyen videon.

TG-5:een on lisätty ProCapture-toiminto, jossa laukaisimen puoliväliin painaminen aloittaa kuvien bufferoinnin. Kun laukaisimen painaa loppuun asti x-määrä kuvia ennen varsinaista kuvanottohetkeä tallentuu. Sillä saa varsin näppärästi kuvattua nopeat tilanteet ja laukaisuhetkestä ei voi myöhästyä. Alla otettu sarja kuvia juuri tuota ProCapturea hyödyntäen.

 ProCapturella kuvattu lokin lentoonlähtö.

ProCapturella kuvattu lokin lentoonlähtö.

Kuvanlaadun kannalta on hyvä, että TG-5:sella voi kuvata myös raw-kuvia. Niitä en ole vielä päässyt muokkaamaan, koska raw-kuvien tukea ei Adobelta vielä löydy. Olen kuvannut kaikki kuvat sekä raakana, että jpg:nä. Voin siis testailla raw-kuvan laatua, kun tuki sille tulee. Toinen mielenkiintoinen ratkaisu kuvanlaadun parantamiseen on pudottaa megapikselit 16:sta 12:sta. Myös prosessori on vaihtunut. TG-5:sessa on sama prosessori kuin E-M1 MKII:sessa. Tehoa siis riittää.

TG-4:ssa pidin sen hyvistä macrokuvausominaisuuksista. Niitäkin on TG-5:ssa parannettu. Lähintarkennus on edelleen 1cm, mutta focus stackingiä on parannettu. Lisävarusteen (LG-1) avulla voi kameran laittaa kiinni kuvattavaan pintaan. Kameran led-valo ohjautuu rengasvaloksi ja valaisee kohteen.

 LG-1 ohjaa led-valon rengasvalokis ja on erittäin kätevä macrokuvauksessa.

LG-1 ohjaa led-valon rengasvalokis ja on erittäin kätevä macrokuvauksessa.

 Lähinnä vedenalaiskuvaamisen tarkoitettu salamavalon pehmennin FD-1 soveltuu myös macrokuvaukseen, kun zoom on tele-asennossa.

Lähinnä vedenalaiskuvaamisen tarkoitettu salamavalon pehmennin FD-1 soveltuu myös macrokuvaukseen, kun zoom on tele-asennossa.

TG-5 kuvaa 4K-videota ja fullHD:ssa nopein fps 120. Videota en itse ehtinyt kunnolla kokeilla, joten sen laadusta en osaa sanoa mitään. Speksit ovat ainakin oikeansuuntaiset.        

Blogaaja on Olympus European Visionary ja katselee peiliin vain eteisessä.

Riittääkö peilittömässä virta?

Peilittömiä järjestelmäkameroita on kritisoitu akun kestosta. Luonnollisesti akku ja sen kesto on yksi merkittävä tekijä. Kaikki toiminnot, siis myös molemmat etsimet EVF ja takanäyttö, vaativat sähköä toimiakseen. Se luonnollisesti kuluttaa virtaa.

Kuvasin eilen eräässä tilaisuudessa hiukan reilut neljä tuntia. Aloitin kuvaamisen Olympuksen OM-D E-M1 MKII:sellani täydellä akulla, luonnollisesti. Akku piti vaihtaa, kun kuvia oli otettu 721. Kuvasin kokoajan aukon esivalinnalla ja tallensin kuvat kahdelle kortille. Toiselle kortille meni raakakuvat ja toiselle medium kokoinen jpg. Tilaisuuden aikana en kovin paljon katsellut kuvia takanäytöstä. Sen kautta kyllä kuvasin jonkin verran, kun piti kuvata ylä- tai alaviistosta. Kuvia en siitä juurikaan katsellut paitsi, kun piti valita jpg-kuvista sopivimmat lähetettäväksi samantien asiakkaalle twiittejä varten. Lähetin kuvia yhteensä 13. Yhtä monta kertaa siis kamera oli wifi-yhteydessä kännykkääni. Sekin vie virtaa.

Minusta akun kesto on riittävä, mutta luonnollisesti akkuja tulee olla useampi kaiken varalta.  

Jouhevaa työnkulkua!

 

Huomenna torstaina 23.3. on taas kuvaus, jossa Olympuksen kamerassa oleva wifi ja OI.Share on ahkerassa käytössä.

Kuvaan aamulla aamiaistilaisuutta, jossa siirrän kuvia tilaisuuden edetessä asiakkaan koneelle. Kuvia tarvitaan heti, koska tilaisuudesta luonnollisesti twiitataan livenä eli jatkuvasti. On hienoa miten asiakas ymmärtää, ettei pelkkä kännykuva riitä, vaan tarvitaan ammattilainen paikalle kuvaamaan. Tilaisuuksissa on usein haastavat valo-olosuhteet ja kännykamera ei siinä ole se paras mahdollinen väline.

Olen asettanut kameran muistipaikalle C2 tarvittavat asetukset joita keskimäärin käytän tilaisuuksia kuvatessa. Aukon esivalinta, ISO 800, highlight/shadow varoitus sekä tiedot mitä millekin muistikortille tallentuu. Pääkorttina on kortti kaksi ja sinne menee keskikokoinen jpg ja ykköspaikan kortille sitten raakatiedostot.

Olen asettanut Olympuksen OI.Share:n lukemaan korttipaikkaa 2. Siellä olevia jpg-tiedostoja siirrän puhelimeeni. Teen puhelimessa tarvittavat pienet kuvankäsittelyt. Sen jälkeen siirrän käsitellyt kuvat AirDropilla asiakkaan koneeseen, josta hän sitten liittää ne twiitteihinsä.

Tärkeintä on riittävä nopeus, koska twiitit lähetetään jo puheen aikana.

Raakatiedostot käsittelen sitten hiukan myöhemmin ja toimitan ne sitten asiakkaan käyttöön.

Työnkulku on minulle hyvin tuttu. Olen sitä tehnyt jo vuosia. Nyt se vain on paljon helpompaa, kun uudessa Olympus OM-D E-M1 MKII:sessa on kaksi korttipaikkaa. Myös muistipaikan tuominen valintakiekkoon helpottaa työnkulkua.


Disclaimer: Bloggaaja on Olympuksen Visionary ja katsoo peiliin vain kotona eteisessä ennen keikalle lähtöä.