Perinteinen #joulukal alkaa huomenna 1.12.2018

Valokuvaus ja Joulu ovat hauskoja asioita! Näiden yhdistäminen se vasta hauskaa onkin! Sen vuoksi jälleen kerran joulunajan kunniaksi pyörähtää käyntiin jouluinen kuvahaaste #joulukal! Se alkaa, yllätys, yllätys 1.12.2018!  #joulukal on ollut mukavan suosittu aikaisempina vuosina. Tämän vuotinen #joulukal on kuudes! Tehdään siitä jälleen tänä vuonna edellisvuosia suositumpi!

Screenshot 2018-11-30 at 7.22.45.png

Joulukuun jokaisena päivänä kuvataan antamani aiheen mukainen valokuva. Aiheet julkaistaan Twitterissä joka päivä joulukuun ajan. Katso tarkemmin ohjeiden kohdasta 1.


Ohjeet on pyritty tekemään hyvin yksinkertaiseksi.

1. Päivittäinen aihe julkistetaan twitterissä joulukuun 1. päivästä alkaen aina jouluaattoon asti. Päivän aihe julkaistaan kello 8.00 ja sama aihe twiitataan uudestaan iltapäivällä kello 15.00 sekä illalla kello 19.00. Aihe-twiiteissä on häsänä #joulukal18, #jouluXX (XX on päivämäärä) ja #aihe.

2. Kuvan voit julkaista missä kuvanjakopalvelussa vain haluat, mutta twiittaa kuvasi linkki Twitterissä. Hyviä ja suositeltavia kuvapalveluita tähän ovat Twitter ja Instagram ja vastaavat somessa olevat kuvapalvelut. Laita twiittiin häsäksi sekä #joulukal18 että #jouluXX. XX on päivämäärä eli joulukuun ensimmäisen päivän häsät ovat siis #joulukal18 #joulu01 ja toisen päivän #joulukal18 #joulu02 jne... Lisää vielä päivän aihe häsänä. Kuvasi on näin helppo löytää ja ei sekoitu aikaisempien vuosien #joulukal-kuviin.

3. Kuvien oikeudet luonnollisesti jäävät kuvaajalle.

4. Vaikka aihe jaetaankin joka päivä, ei haittaa vaikka et juuri sinä päivänä ehdi kuvata aiheen mukaista kuvaa. Voit kuvata sen myöhemmin, mutta laita häsä aiheen päivän mukaan. Eikä huolta, jos et kuvaa kaikkia aiheita. Mukana voi olla vaikka yhtenä päivänä jos näin haluaa. Toki joka päivä mukana oleminen on se mihin tavoite asetetaan, eikö?

5. Koko jutun tarkoituksena on vain pitää hauskaa kuvaamalla ja saada itse kullekin onnistumisen fiiliksiä ja samalla mukavaa pientä leikkimielistä "kisailua".

6. Leikkimielinen joulukalenterikuvaus on kaikille avoin.

Twitteristä löydät minut nickillä @JPeterF

Jouluisia kuvia ottamaan ja "kisailemaan". Muistakaa reetwiittailla! Myös viime vuonna saimme joulukal-twiitit trendaamaan. Koitetaan pistää paremmaksi ja täytetään Twitter hienoilla jouluisilla kuvilla ja tunnelmilla!

Aikaisempien vuosien kuvat ovat mahtavia, mutta eiköhän kuitenkintänä vuonna pistetä paremmaksi? Onhan tämä sentään jo kuudes #joulukal!

Lauantaina 1.2.2018 klo 8:00 alkaa! 

Kuka on tänä vuonna eka? 

Oikea kysymys on Miksi, ei Miten? - Valokuvaus on haastava taide- ja ilmaisulaji.

Digitaalisen kuvantamisen myötä valokuvausta harrastavien määrä kasvoi rajusti. Suurinta se varmaan on ollut vajaa 10 vuotta sitten, jos kameroiden myyntimäärien perusteella asiaa tarkastelee. Kameramyynnin huippu oli 2010-2012.

Sen myötä harrastajien määrä luonnollisesti kasvoi. Se on hienoa, sillä valokuvaus on hyvä harrastus. Itsekin harrastan valokuvausta, vaikka sitä olenkin työkseni tehnyt jo 80-luvun lopulta asti.

Digitaalisuus veti valokuvauksen pariin paljon nörttejä. Tekninen laite ja uusi kuvan tallentamistapa varmaan kiehtoi. Se on ihan luonnollista ja ymmärrettävää, uusi tekninen laite on kiinnostava ja kiehtova.

Pitäisi kuitenkin muistaa, että valokuvaus on ennenkaikkea ilmaisumuoto. Toki se on esimerkiksi myös muistojen tallentamismuoto jne. Valitettavan moni noista digitaalisen kuvaamisen myötä tulleista nörteistä pitää valokuvausta teknisenä ja tekniikkalajina. Tottakai tekniikkaa on tunnettava, mutta valokuvaus on lähtökohtaisesti ihan muuta. Tilanne on vähän sama kuin valokuvaushistorian alkuaikoina. Silloin valokuvaus oli kemiaa. Kuvan tekeminen vaati kemistin taitoja ja monet sen ajan valokuvaajat olivatkin “kemistejä”. Ilmaisulliset asiat olivat sivuseikka. Uutta ja ihmeellistä tekniikkaa kokeiltiin tekniikan vuoksi.

Minusta on oikeastaan ihan sama miten kukin kuvaa ja millaiseksi lajiksi kukin valokuvauksen mieltää. Ongelma syntyy silloin jos valokuvauskeskustelua hallitsee tekniikkakeskeinen väittely kameroista, objektiivien piirtokyvystä ja mikrokontrastista. Tyypillistä valokuvakeskustelulle verkossa on myös, että sitä hallitsevat miehet. Eri valokuvausalan foorumeilla on kovin vähän naisia keskustelemassa valokuvauksesta. Ymmärrän se oikein hyvin, että haluavat keskustella omissa ryhmissään tai mielummin valokuvata.

Toinen ongelma, joka liittyy kyllä tuohon keskusteluun, on kun nörtit opastavat valokuvauksessa. Luonnollisestikaan tämä ei koske jokaista, mutta turhan useaa. Se opastus usein lähtee ajatuksesta Miten?, kun oikeampi lähestymistapa olisi Miksi? Jos kysytään Miten? ollaan väärillä jäljillä, jos ensin ei olla kysytty Miksi?. Valokuvauskeskustelua hallitsee siis insinöörimäinen ote valokuvaukseen.

Monelle nörtille se tekniikka on asia jonka he (luulevat) hallitsevansa. Tarkemmin ottaen he usein puhuvat hyvän kuvan tarkoittavan esim. kohinatonta, terävää ja muutenkin teknisesti täydellistä valokuvaa. Sen asian haastaminen puhumalla Miten?-näkemyksen sijaan Miksi?, saa heidät usein puolustuskannalle. Sekin on ymmärrettävää, heille ei jää sen jälkeen mitään, jos tekniikka viedään keskustelusta pois. Valitetvan usein tekniikkakeskeisten kuvaajien kuvat ovat ilmaisullisesti köyhiä. Kuvat eivät saa tuntemaan mitään, vaan ovat pelkkää pintaa.

Miksi? on olennaisin kysymys valokuvauksessa kuten muissakin ilmaisun lajeissa. Toinen iso ryhmä, jotka ovat astuneet valokuvauksen ihmeelliseen maailmaan ovat Instagrammaajat. Tarkoitan instagrammaaja- termillä niitä, jotka kuvaavat omaa elämäänsä ja jakavat kuviaan sosiaalisessa mediassa. Siellä kysymys Miksi on läsnä. Tässä yhteydessä Miksi ei tarkoita ulkopuolisen ihmettelevää kysymystä kuvien jakamisen motiiveista.

Ei heistä suurimmalle osalle ole ongelma etteivät tiedä useinkaan Miten? He nauttivat valokuvauksesta ja heille se Miksi? on esimerkiksi pitää päiväkirjaa. Tämä on aika yleinen Miksi? tuossa genressä. Heille kännykän kameran on oikea kamera. Tässä yhteydessä oikea tarkoittaa sekä sopivaa tarkoitukseensa, että sitä faktaa että kännykkäkamera on oikeasti oikea kamera.

Usein instagrammaajien valokuvat ovat paljon kiinnostavampia kuin tekniikkaorientoituneiden insinöörimäiset kuvat.

Muotokuvaaja Yosuf Karsh on joskus sanonut: “Look and think before opening the shutter. The heart and mind are the true lens of the camera.”

Tuosta oikeasta kamerasta tulikin mieleen, että osa ei pidä kännykkäkameraa oikeana kamerana. Minusta se on outo väite. Millainen sitten on oikea kamera? Iso, painava ja kallis, sellainen kuin ammattikuvaajillakin on vai myös jotain muuta. Missä kohdassa kuvia tallentava laite muuttuu oikeasti kamerasta ei-oikeaksi?

Osa näistä pohdinnoistani liittyy kahteen alla linkitettyyn Valoaalloilla-videoon ja niiden ympärillä käytyyn keskusteluun.

Kuvanvakaaja on hyvä asia vai onko?

Kuvanvakaajat ovat kehittyneet vuosien saatossa melkoisesti. Ensimmäiset kuvanvakaajat tulivat markkinolle noin 25 vuotta sitten. Objektiivissa olevat vakaajat yleistyivät nopeasti ja nykyään useimmissa uusimmissa kameroissa on runkovakaaja. Muun muassa Olympuksen kuvanvakaajalla pääsee parhaimmillaan 6,5 aukkoon. Olympus OM-D E-M1 MKII:sen 5-akselinen runkovakaaja antaa 5,5 aukkoa, mutta yhdessä M.Zuiko 12-100mm f4 Pro objektiivin kanssa päästään siihen 6,5 aukkoon. Kyseisessä objektiivissa on myös vakaaja ja se toimii yhdessä runkovakaajan kanssa ja antaa siis sen yhden lisäaukon.

Runkovakaajan etuna on se, että vakaaja on aina käytössä oli objektiivina sitten uusin mahdollinen tai jokin vintage-objektiivi. Sen huonona puolena on ettei se ole paras mahdollinen pitkien tele-objektiivien kanssa. Sen vuoksi esim. Olympus on laittanut vakaajan myös M.Zuiko 300mm f4 IS Pro objektiiviin. Se antaa 6 aukkoa vakautusta yhdessä OM-E-M1 MKII:sen runkovakaajan kanssa.

 Kuva on otettu Dublinissa  Trinity College Libraryssa . Jalustan käyttö oli kielletty ja en myöskään halunnut saada ihmisiä kuvaan mukaan. Pitkällä valotuksella ne saa “katoamaan” kuvasta. Kuva: Olympus OM-D E-M1 MKII, M.Zuiko 12-40mm F2.8 Pro, 2.5s, f4,5 ISO200.

Kuva on otettu Dublinissa Trinity College Libraryssa. Jalustan käyttö oli kielletty ja en myöskään halunnut saada ihmisiä kuvaan mukaan. Pitkällä valotuksella ne saa “katoamaan” kuvasta.
Kuva: Olympus OM-D E-M1 MKII, M.Zuiko 12-40mm F2.8 Pro, 2.5s, f4,5 ISO200.

 

Aikoinaan oli nyrkkisääntö valotusajan suhteen. Lyhyin valotusaika jota kannatti käyttää oli 1/polttovälin millit. Toisin sanoen esimerkiksi 50mm objektiivilla lyhyin suljinaika jolla kuva on varmasti terävä oli 1/50s eli käytännössä siis 1/60s. Toki tämä oli suuntaa-antava mutta varsin oikeaan osuva, jos halusi saada täysin terävän kuvan.

Vakaajat ovat kumonneet tuon nyrkkisäännön. Lähes kaikilla uusilla kameroilla voi aika huoletta valottaa pari kolme pykälää hitaammalla suljinajalla. Toki tämä riippuu kuvauskohteesta, vakaaja ei pysäytä kohteen liikettä, vaan ainoastaan kameran heilumista. Toisin sanoen jos kohde liikkuu ja sen haluaa teräväksi pitää suljinaika valita sen mukaan.

Alla oleva linkitetty Valoaalloilla-video aiheutti hiukan keskustelua eräällä valokuvaukseen liittyyvässä Facebook-ryhmässä. Siellä väitettiin, että vakaajaa ei kannatta käyttää, koska se heikentää kuvan terävyyttä ja mikrokontrastia. Teoriassa kyllä, näin voi olla. Vakaaja liikkuu ja aiheuttaa epäterävyyttä. Käytännön tasolla tuolla ei juurikaan ole merkitystä. Toki se riippuu aivan siitä mihin tarkoitukseen kuva tulee. Jos ajattelit vedostaa siitä galleriatason printin tai se tulee isona mainoksena kadun varteen niin sillä laadun heikkenemisellä voi olla merkitystä.

Vakaaja antaa niin paljon etuja, että tuon teorettisella kuvanlaadun heikkemisellä ei ole mitään merkitystä. Se “eräteväyys” ja mikrokontrastin heikkeneminen näkyy pikselitasollla, jos näkyy. Kuvausta harrastava on täysin hakoteillä valokuvauksen perusasioita, jos haluaa tarkastella kuvaansa pikselitasolla. Valokuvaus lähtee aivan muista asiosta kuin absoluuttisesta kuvan terävyydestä. Ihan hyvin voi kysyä miksi kuvan edes pitää olla terävä?

Valoaalloilla videossa käymme Matin kanssa läpi Kuvanvakaajaa ja sen merkitystä. Toinen video on englanninkielinen ja se omalta kanavaltani ja käsittelee nimenomaan Olympuksen vakaajaa.

Disclaimer: Blogaaja on Olympus Visionary ja ei juurikaan katso peiliin, paitsi eteisessä ennen kuin astuu ovesta ulos.

Olympus Live Composite - mitä, miksi ja miten?

Live Composite on Olympus kameroiden erittäin käyttökelpoinen pitkien valotusten feature. Se on kätevä tapa kuvata pitkällä valotuksella ilman, että kuva ylivalottuu kovinkaan helposti. Live Comp ottaa peräkkäin useita valotuksia ja yhdistää kuvat yhdeksi kuvaksi kamerassa. Kuvaan tulee ainoastaan lisää, jos kuva-alalle tulee vaaleampia alueita kuin siinä siihen mennessä on ollut. Valotuksen voi lopettaa, kun kuva näyttää omasta mielestä hyvältä. Parasta juuri onkin, että kameran näytöltä voi seurata miten kuva kehittyy.

Saadaksesi Live Compin päälle laita kameran valotus M-asentoon. Valitse valotusajoista Live Comp. Valotusajan pituuden saat valittua Menusta. Kun sinulla on Live Comp. päällä, paina menu-nappia. Kamera osaa mennä suoraan oikeaan valikkoon josta saat valittua yhden valotuksen pituuden. Valotuksen pituus luonnollisesti riippuu vallitsevan valon määrästä. Ohessa olevien kuvien valotusajoista saat jonkinlaisen haarukan valotusajoista, aukoista ja ISO-herkkyyksistä.

Kuten kuvien tiedoista näkee ei kovin pitkiä valotusiakoja tarvitse. Kauanko kameran antaa ottaa LiveCompilla kuvaa on sitten jokaisen oman maun mukaan päätettävä itse.

LiveCompin käyttö vaatii käytännössä jalustan käyttöä.

 0,5s f9 ISO200

0,5s f9 ISO200

 
 0,5s f8 ISO100 (OM-D EM-1)

0,5s f8 ISO100 (OM-D EM-1)

 
 0,5s f5.6 ISO200 (M.Zuiko 75mm f1.8)

0,5s f5.6 ISO200 (M.Zuiko 75mm f1.8)

 
 0,5s f5.6 ISO200 (M.Zuiko 75mm f1.8)

0,5s f5.6 ISO200 (M.Zuiko 75mm f1.8)

Ajattele vatsallasi ja ole kauhea!

Otsikon sanat ovat jääneet mieleen ikuisesti. Ne on sanonut Anders Petersen. Osallistuin 2006 ja 2007 hänen pitämiin työpajoihin. Ne ovat olleet ikimuistoisia työpajoja, joissa todellakin joutui heittäytymään ja pistämään itseään isosti likoon. Petersenin työpajassa suurin osa meistä menee rajusti ulos omalta mukavuusalueeltaan. Se on henkisesti rankkaa.

 Anders Petersen, kuvattu 26.8.2006.

Anders Petersen, kuvattu 26.8.2006.



Petersen tulee jälleen Helsinkiin vetämään työpajaa. Tällä kertaa järjestäjänä Kameraseura. 

Blogasin työpaja kokemuksistani edellisessä blogissani. Yksi lainaus 4.9.2006 päivätystä blogauksesta:

"Petersenin mukaan "hyvässä" valokuvassa on kolme elementtiä: humanity, decisive moment, tai oikeastaan vielä syvemmälle vietynä Raymond Depardionin mukaan decisive instinct. Kolmantena elementtinä oli tietysti valo. Valosta hän sanoi mainiosti: "Find the perfect light and destroy it."

Tuo decisive instinct jäi tuosta blogauksestani mietityttämään. Se on vaikeasti selitettävä ja ajateltava käsite. Googlekaan ei helpottanut.  Decisive moment on varmaan kaikille valokuvauksen ympärillä toimiville tuttu käsite.  Decisive instinct taas vieraampi käsite. Ihan rehellisesti sanottuna en tarkkaan muista mitä sillä tarkoitetaan, mutta tuosta decisive moment määritelmästä sen voi johtaa. Ratkaisevassa hetkessä kaikki kuvassa olevat elementit ovat parhaalla mahdolliselle tavalla sommiteltu eli ovat optimaalisessa suhteessa toisiinsa. Decisive instinct menee askeleen eteenpäin ja painottaa enemmän tuntemista. Tulkitsen termin Decisive instinct tilanteeksi, jossa kuva aiheuttaa maksimaalisen reaktion ja tunnetilan katsojassa. Se siis opitmoi tunnetilan pään sisällä ja se ei tule kuvan "kauneudesta". Siihen viittaa myös Petersenin lauseet: "ajattele vatsallasi" tai "tunne se vatsallasi". Tunne pitää olla se isoin juttu kuvassa. 

Toinen kuvaava Petersenin lausahdus on tuo lainaukseni: "Find the perfect light and destroy it." Muutenkin tuo kuvaa Petersenin ajattelua. Pitää kuvata tunteella ja kuvassa pitää olla jotain häiritsevää, jotain mikä rikkoo perinteisen tavan. Kuvan pitää tavallaan ärsyttää ja saada katsoja tuntemaan voimakkaasti.

Vakavasti harkitsen osallistumista tai siis osallistujaksi hakemista. Toisaalta en ole varma onko minussa sitä mitä tuo työpaja vaatii. Kaksitoista vuotta sitten kuvasin eri tavalla ja heittäytyminen oli helpompaa vaikka silloinkin se oli henkisesti todella rankkaa. Löytyisiköhän vielä sopivia kuvia joilla voisi hakea tuonne. Toisaalta testinä itselleen voisi olla koittaa ottaa niitä kuvia. Olisihan tässä viikko aikaa... Jos ei saa itseään tyydyttäviä kuvia, ei kannatta hakea mukaan.

 Anders Petersen, kuvattu 26.8.2006

Anders Petersen, kuvattu 26.8.2006



Halpa kurssi ei ole, mutta jos halua kehittyä ja viedä itsensä äärirajoille kanttaa harkita! Se muuttaa ajattelusi valokuvauksesta ja haasta käsityksesi siitä mikä on "hyvä" valokuva. Hakuaikaa kurssille on 22.5. asti. Ihan aloittelijoille tuo kurssi ei sovellu.

Täältä löydät lisätietoja työpajasta.  

  

   

Harrastajat vaan testaa?

Valtavan usein erilaisilla valokuvauksen foorumeilla tulee vastaan valokuvia, joista kuvaaja sanoo: "mä vähän kävin testaamassa". 

Testaaminen on hyvä, mutta miksi testaaminen on yleisempää kun se oikean valokuvan ottaminen? Tuntuu siltä, että puhutaan testaamisesta jotta kritiikki voidaan kuitata sanoilla: "no se oli vaan testaamista". Inhimillistä, mutta testaaminen ei johda kehittymiseen, jos asenne on tuo.

Matin kanssa pohdimme aihetta uusimmassa Valoaalloilla Podcastissa. Podcastimme löytyvät jatkossa myös YouTubesta. Toistaiseksi ne ilmestyvät sinne pienellä viiveellä. Pistähän Valoaalloilla YouTube-kanava tilaukseen!

Kuuntele uusin Valoaalloilla Podcast.