Oikea kysymys on Miksi, ei Miten? - Valokuvaus on haastava taide- ja ilmaisulaji.

Digitaalisen kuvantamisen myötä valokuvausta harrastavien määrä kasvoi rajusti. Suurinta se varmaan on ollut vajaa 10 vuotta sitten, jos kameroiden myyntimäärien perusteella asiaa tarkastelee. Kameramyynnin huippu oli 2010-2012.

Sen myötä harrastajien määrä luonnollisesti kasvoi. Se on hienoa, sillä valokuvaus on hyvä harrastus. Itsekin harrastan valokuvausta, vaikka sitä olenkin työkseni tehnyt jo 80-luvun lopulta asti.

Digitaalisuus veti valokuvauksen pariin paljon nörttejä. Tekninen laite ja uusi kuvan tallentamistapa varmaan kiehtoi. Se on ihan luonnollista ja ymmärrettävää, uusi tekninen laite on kiinnostava ja kiehtova.

Pitäisi kuitenkin muistaa, että valokuvaus on ennenkaikkea ilmaisumuoto. Toki se on esimerkiksi myös muistojen tallentamismuoto jne. Valitettavan moni noista digitaalisen kuvaamisen myötä tulleista nörteistä pitää valokuvausta teknisenä ja tekniikkalajina. Tottakai tekniikkaa on tunnettava, mutta valokuvaus on lähtökohtaisesti ihan muuta. Tilanne on vähän sama kuin valokuvaushistorian alkuaikoina. Silloin valokuvaus oli kemiaa. Kuvan tekeminen vaati kemistin taitoja ja monet sen ajan valokuvaajat olivatkin “kemistejä”. Ilmaisulliset asiat olivat sivuseikka. Uutta ja ihmeellistä tekniikkaa kokeiltiin tekniikan vuoksi.

Minusta on oikeastaan ihan sama miten kukin kuvaa ja millaiseksi lajiksi kukin valokuvauksen mieltää. Ongelma syntyy silloin jos valokuvauskeskustelua hallitsee tekniikkakeskeinen väittely kameroista, objektiivien piirtokyvystä ja mikrokontrastista. Tyypillistä valokuvakeskustelulle verkossa on myös, että sitä hallitsevat miehet. Eri valokuvausalan foorumeilla on kovin vähän naisia keskustelemassa valokuvauksesta. Ymmärrän se oikein hyvin, että haluavat keskustella omissa ryhmissään tai mielummin valokuvata.

Toinen ongelma, joka liittyy kyllä tuohon keskusteluun, on kun nörtit opastavat valokuvauksessa. Luonnollisestikaan tämä ei koske jokaista, mutta turhan useaa. Se opastus usein lähtee ajatuksesta Miten?, kun oikeampi lähestymistapa olisi Miksi? Jos kysytään Miten? ollaan väärillä jäljillä, jos ensin ei olla kysytty Miksi?. Valokuvauskeskustelua hallitsee siis insinöörimäinen ote valokuvaukseen.

Monelle nörtille se tekniikka on asia jonka he (luulevat) hallitsevansa. Tarkemmin ottaen he usein puhuvat hyvän kuvan tarkoittavan esim. kohinatonta, terävää ja muutenkin teknisesti täydellistä valokuvaa. Sen asian haastaminen puhumalla Miten?-näkemyksen sijaan Miksi?, saa heidät usein puolustuskannalle. Sekin on ymmärrettävää, heille ei jää sen jälkeen mitään, jos tekniikka viedään keskustelusta pois. Valitetvan usein tekniikkakeskeisten kuvaajien kuvat ovat ilmaisullisesti köyhiä. Kuvat eivät saa tuntemaan mitään, vaan ovat pelkkää pintaa.

Miksi? on olennaisin kysymys valokuvauksessa kuten muissakin ilmaisun lajeissa. Toinen iso ryhmä, jotka ovat astuneet valokuvauksen ihmeelliseen maailmaan ovat Instagrammaajat. Tarkoitan instagrammaaja- termillä niitä, jotka kuvaavat omaa elämäänsä ja jakavat kuviaan sosiaalisessa mediassa. Siellä kysymys Miksi on läsnä. Tässä yhteydessä Miksi ei tarkoita ulkopuolisen ihmettelevää kysymystä kuvien jakamisen motiiveista.

Ei heistä suurimmalle osalle ole ongelma etteivät tiedä useinkaan Miten? He nauttivat valokuvauksesta ja heille se Miksi? on esimerkiksi pitää päiväkirjaa. Tämä on aika yleinen Miksi? tuossa genressä. Heille kännykän kameran on oikea kamera. Tässä yhteydessä oikea tarkoittaa sekä sopivaa tarkoitukseensa, että sitä faktaa että kännykkäkamera on oikeasti oikea kamera.

Usein instagrammaajien valokuvat ovat paljon kiinnostavampia kuin tekniikkaorientoituneiden insinöörimäiset kuvat.

Muotokuvaaja Yosuf Karsh on joskus sanonut: “Look and think before opening the shutter. The heart and mind are the true lens of the camera.”

Tuosta oikeasta kamerasta tulikin mieleen, että osa ei pidä kännykkäkameraa oikeana kamerana. Minusta se on outo väite. Millainen sitten on oikea kamera? Iso, painava ja kallis, sellainen kuin ammattikuvaajillakin on vai myös jotain muuta. Missä kohdassa kuvia tallentava laite muuttuu oikeasti kamerasta ei-oikeaksi?

Osa näistä pohdinnoistani liittyy kahteen alla linkitettyyn Valoaalloilla-videoon ja niiden ympärillä käytyyn keskusteluun.

Erikoista skannaus"palvelua"!

Eräs tuttuni oli yhteydessä minuun ja kyseli Fotoyks-liikkeen skannauspalveluiden laadusta. Tämä kuvausta harrastaja tuttuni oli skannauttanut vanhoja paperikuviaan Fotoyks-liikkeessä. Kyseessä oli heidän tarjoamansa sarjaskannauspalvelu. Kuvien värisävyt olivat mitä sattuu, rajaukset mitä sattuu jne. Tuttuni luonnollisesti reklamoi aiheesta, koska laatu hänen käsityksensä mukaan ei vastannut sitä mitä odotti. 

Sinänsä tuntuu ihmeelliseltä, että sarjaskannaus toimii niin huonosti. Ei sen pitäisi olla yhtään sen hankalampaa kuin värinegojen tekeminen koneellisesti. Siitähän Fotoyks-ketjulla on kokemusta runsaasti. Muistan niiden 10-kuvien olleen varsin laadukkaita. Erona on varmaan se, että niitä 10-kuvien tekoa valvottiin ja se oli osin käsityötä. Sarjaskannaus ilmeisesti tehdään täysin automaattisesti ja kukaan ei valvo yhtään niiden laatua. Tuntuu erikoiselta tarjota tälläistä palvelua, jossa skannauksen lopputuloksella ei tee käytännössä mitään. Hinta ei toki ole korkea, mutta usean kuvan skannaus kuitenkin maksaa. Tästäkin mainitsemassani tapauksessa hintaa kertyi reippaasti yli 100€. Hinta per kuva on kuitenkin samaa luokkaa kun niiden 10-kuvien tekeminen.

Liikkeen vastaus reklaamaatioon oli lyhykäisyydessään ettei halvalla saa laatua. Toistan vielä, että on sinänsä erikoista tarjota sellaista palvelua josta jo liike itsekin tietää, että se ei ole laadukasta. Miksi koko sarjaskannaus on tarjolla tuolla kyseisellä laadulla? Jos sillä jollain kuvakoolla ja muodolla saa laadukasta jälkeä pitäisi se minusta kertoa asiakkaalle ennakkoon eli ketoa tiskillä kuvia viedessä ettemme saa näistä laadukkaita. Asiakkaalle jäisi ainakin mahdollisuus siinä päättää haluaako ottaa riskin vai ei. Nyt sitä mahdollisuutta ei ollut vaan reilun satasen lasku pitää joka tapauksessa maksaa. Sen verran onneksi olivat tulleet vastaan, että seassa olleet mustvalokuvat olivat asiakkaan pyynnöstä korjanneet kuvankäsittelyllä paremman sävyisiksi. Toisaalta myös aika jännä, että ne kuvat on säilötty, miksi? Tästäkään ei kerrottu saati kuinka pitkä tuo säilytysaika on? 

On kovin sääli, että Fotoyks-liikkeen palvelu on mennyt tässä kohdassa näin alas. Aikoinaan kun vielä filmille kuvasin olin heidän ahkera asiakas ja siksi tämä asia kiinnosti minua.  

Thumbnail: photo by Shirimasen, Wikipedia, CC-BY.3.0           

Tulevaisuus on peilitön.

Kymmenen vuotta sitten oli muotia omistaa digijärkkäri. Se vain piti olla. Tämä luonnollisesti johti siihen, että myyntimäärät olivat huimia. Kuten alla olevasta tilastosta näkee niin digikameroita myytiin vuonna 2008 454.000kpl. Toki noista suurin osa oli kompaktikameroita.

 Lähde:Tilastokeskus

Lähde:Tilastokeskus


Muoti-ilmiön hiipuessa kameramyynti romahti. Vuonna 2017 digikameroiden myyntimäärä oli enää hiukan alle 71.000. (lähde: Gotech-tilasto) Pudotus vajaassa kymmenessä vuodessa on siis ollut huima. Suurin myyntimäärän pudotus on luonnollisesti ollut kompaktikameroilla. Pudotusta on kuitenkin ollut lähes kaikilla kameratyypeillä. Muoti-ilmiön katoaminen selittää osan pudotuksesta, mutta toinen selitys on hyvin yksinkertainen. Puhelimissa olevat kamerat ovat nykyään niin hyviä, että ne riittävät suurimmalle osalle ainoaksi kameraksi. Toinen syy on nykyisten kameroiden laatu. Niiden vaihtoväli on pidentynyt. Digiajan alussa kamera piti vaihtaa uudempaan melkein vuosittain. Kehitys oli sen verran nopeaa. Nykyään samalla kameralla pärjää jo useita vuosia. Toki sekin on kovin lyhyt verrattuna aikaan jolloin samalla kameralla kuvattiin vuosikymmeniä, ellei peräti koko uraa.

Kuinka usein sinä vaihdat kameraa nykyään verrattuna digiajan alkuun? Kuinka paljon kuvaat kännykällä? Kommentoi! 

Vaikka kameroiden kokonaismyynti on laskenut ovat peilittömien järjestelmäkameroiden myyntimäärät pysyneet suunnilleen samassa usean vuoden eli niiden suhteellinen osuus on kasvanut. (lähde: Cipa). Nämä ovat siis maailmanlaajuiset tiedot, maittain toki vaihtelut voivat olla isojakin.

Peili on ollut varsin nerokas keksintö aikanaan. Ensimmäinen vakituiseen tuotantoon päässyt kinokoon peilikamera oli Kine Exakta vuonna 1936. Neuvostoliitossa oli pari vuotta aiemmin kehitetty peilikamera Sport, mutta se ei koskaan päässyt massatuotantoon. Sitä valmistettiin vain noin 200 kappaletta. Ensimmäinen peilikamera tehtiin kuitenkin jo 1861. Ne olivat ison koon kameroita ja varsin hankalia käyttää. Peili piti nostaa ylös manuaalisesti.

 Vasemalla Sport ja oikealla Kine Exakta. (kuvat Wikipedia CC3.0, Sport:  Jan von Erpecom   Kine Exakta: Minya S

Vasemalla Sport ja oikealla Kine Exakta. (kuvat Wikipedia CC3.0, Sport: Jan von Erpecom  Kine Exakta: Minya S


Peilillä oli tarkoituksensa ja keksintö varsin nerokas. Kuvaaja näki saman näkymän ja rajauksen. jonka kamera tallentaa. Nykyisissä digikameroissa peili on käytännössä täysin turha. Peilitön etsin antaa saman näkymän ja rajauksen kuten peilikin, mutta sähköisellä etsimellä on yksi etu. Se näyttää myös kuvan sävyt ja valotuksen kuten kamera ne näkee. Peilin kautta näin ei ollut. Sähköinen etsin on siis luonnollinen ja kehittyneempi versio peilistä. Kuvaaja näkee kaikilta kuvan osa-alueiltaan kuten kamera. Elektoriniseen etsimeen on todennäköisesti myös helpompi saada lisätietoja ja dataa. Ei se mahdotonta ole tehdä peilietsimestä hybridiä, mutta muutenkin ahtaaseen ja pieneen tilaan lisä elektroniikan asentaminen on varmaan haastavaa.


Puhuimme Matin kanssa Valoaalloilla podcastissa samasta aiheesta. Käy kuuntelemassa mitä muita ajatuksia se minussa herätti. Saattoi Matillakin olla muutama pointti.


Disclaimer: Blogaaja on Olympus Visionary ja ei ole katsonut peiliin moneen vuoteen.

www.peterforsgard.com 

Viimeisin YouTube-videoni.



      

 
   

Potkustartista härpäkkeitä?

Joukkorahoitus on kiinnostava tapa rahoittaa keksintöjään. Rahoitusalustoja on useita ja niistä suosituimmat taitaa olla Indiegogo ja Kickstarter. Suomalaisista ilmeisesti suosituin on Mesenaatti.

Joukkorahoitus saitille voi käytännössä kuka tahansa laittaa kampanjan lähes mistä tahansa. Suomessa rahankeruulaki asettaa meille omat rajoituksensa, koska meillä joukkorahoitukseen laitetulle/sijoitetulle rahalle pitää olla konkreettinen vastine. Toisin sanoen rahaa ei ilman lupaa saa kerätä vaikka vain kameraa varten. Rahoittajan pitää itse saada jotain konkreettista, jonka katsotaan vastaavan sijoittetua summaa. Näitäkin vastikeettomia kuitenkin näkee aika ajoin maista joissa se on sallittua. Tosin en tiedä ovatko ne kampanjat päätyneet maaliin asti. Tässä yksi esimerkki, jossa tavoite on saavutettu. Tosin tämä ei ole vastikeeton, koska rahoittaja saa vastineeksi esim. kuvia. Yksi onnistunut on Mesenaatissa rahoitusta saanut suomalainen valokuvaprojekti Aikamatkakuvia. Kannattaa kurkata miten vanha ja uusi Helsinki valokuvissa kohtaavat. 

Vanhasta blogistani löytyy tagilla croudfunding blogauksia aiheesta aika monta blogausta. Ensimmäinen jo elokuulta 2010, jolloin se on varsin uutta. 

Itse enole kovin aktiivinen bäkappaaja eli en laita kovin usein rahaa joukkorahoituskampanjoihin. Seuraan kyllä aika tiiviisti erilaisia valokuvaukseeen liittyviä projekteja. Minusta ne ovat kiinnostavia. Niistä näkee aika hyvin millaisia trendejä esim. kaluston suhteen on. 360-kuvaaminen ja erilaiset dronet ovat olleet aika kuumia aiheita jo pitkään. Se trendi on näkynyt jo pitkään ennen kuin ne olivat kaikkien huulilla. Hauskin ja ehkä erikoisin on PowerUp FPV Paper airplane VR drone. Myös hyvin pienet ns. puettavat kamerat ovat suosiossa. Luonnollisesti joukkoon mahtuu mitä erikoisempia virityksiä. Tämä kypärään kiinni laitettava selfierig on yksi niistä.   

Kuten totesin vaikka en ole kovin ahkera joukkorahoittaja, niin olen kuitenkin joihinkin rahaa laittanut. Ensimmäisiä oli Parrotin Teleprompter vuonna 2015. Se toteutui ja myös sain laitteeni. Muutamia projekteja olen myös ihan viime vuosina bäkapannut. Kiinnostavin ja ihan oikeasti tarpeellinen on Illuminati Wireless Light and Colormeter. Valotusmittaria olen käyttänyt silloin tällöin edelleen kun kuvaan videota. Stillikuvauksessa sitä en juurikaan tarvitse. Valonmittaus sekä salamalla että vallitsevassa valossa kuvaamisessa menee paljon nopeammin kameralla. Värilämpömittari on taas sellainen jota oikeasti tarvitsee videokuvauksessa. Värilämpötilan saaminen kohdalleen jo kuvatessa on tärkeää. Videossa sen säätäminen jälkeenpäin on haastavampaa kuin esim. raakakuvassa. Säätövara on niin paljon pienempi kuin raw-kuvissa. Tuon valotus/värilämpömittarin rahoitus meni maaliin asti melko nopeasti. Mittarin piti tulla alunperin tämän vuoden syyskuussa. Seuraava deadline oli lokakuun puoliväli. Vielä en ole mittariani saanut. Saa nähdä milloin he saavat laitteet asiakkaille.   

Joukkorahoituksessa on aina riskinsä ja rahansa voi menettää. Kaksi suurinta epäonnistumista valokuvaukseen liittyvissä joukkorahoituskampanjoissa ovat olleet TriggerTrapin Ada ja drone Lily. Ensimmäinen noista oli ilmeisesti ihan aito "konkurssi", mutta Lilyyn liittyi paljon muutakin kuin pelkkää rehellisyyttä. Uskomattominta on, että uusi porukka herätti Lilyn henkiin ja aloitti uuden rahoituskampanjan hiljaittain. Saa nähdä miten sen kansa käy. Voisi kuvitella, että jokin muu nimi herättäisi enemmän luottamusta kuin yksi suurimmista epäonnistujista joukkorahoituksessa.

Luonnollisesti kannattaa olla tarkkana, koska joukkorahoitussaiteilla voi olla mitä vain. On myös hyvä muistaa, että et ole ostamassa varsinaisesti mitään vaan rahoittamassa tuotekehitystä. Rahoitus muuttuu ostamiseksi siinä vaiheessa, kun tuote valmistuu ja se lähetetään sinulle.

Yksi hyvä nyrkkisääntö on: älä rahoita, jos tuotteen tai asian hinta tuntuu liian edulliselta. Todennäköisesti rahat eivät riitä tuotteen kehittämiseen. Yksi tälläinen on Pixentu Photography Jacket. Takin hinta on vain reilut 100€. Jos se tekee sen minkä lupaa, on tuo melkoisen edullinen. Tätä kyllä itse bäkappasin ja nähtäväksi jää milloin ja millainen takki sieltä tulee, jos tulee...    

   

 





  

Big Mac vs. Whopper!

Verkossa kiertää juttu jossa kerrotaan miten valokuvaaja Philippe Echaroux on käyttänyt Big Mac -boxia valonmuokkaajana. Valonlähteenä hän käytti taskulamppua.

Matti Sulannon ja minun mielestäni asiaa piti tutkia vähän tarkemmin. Jotta Big Mac -boxin kyvyt valon muokkaajana tulee todella testattua piti se altistaa vertailuun. Vertailuun valitsimme toisen suuren ja tunnetun eli Burger Kingin Whopper-hampurilaisen kääreen. Valitettavasti kotimainen haastaja Hesburger ei ehtinyt mukaan kisaan.

Valonmuokkaajien arviointikriteerit olivat: valon laatu ja luonne, valon väri, valon heijastuvuus, käytettävyys, kuljetettavuus sekä majoneesin määrä. Matin ja minun antamien pisteiden keskiarvo ratkaisee voittajan.

1. Big Mac -boxi

 1/50s f1.7, ISO1250

1/50s f1.7, ISO1250

1. Valon laatu ja luonne:
Peter 8/10
Matti  8/10

2. Valon väri
Peter 8/10
Matti 9/10

3. Valon heijastuvuus
Peter 9/10
Matti 8/10

4. Käytettävyys
Peter 7/10
Matti 8/10

5. Kuljetettavuus
Peter 3/10
Matti 5/10

6. Sotkun määrä eli lähinnä majoneesi (mitä enemmän majoneesia sen pienempi numero)
Peter 7/10
Matti 8/10

2. Whopper-kääre

 1/35 f1.7 ISO2000

1/35 f1.7 ISO2000

1. Valon laatu ja luonne:
Peter 8/10
Matti 6/10  

2. Valon väri
Peter 5/10
Matti 5/10

3. Valon heijastuvuus
Peter 6/10
Matti 5/10

4. Käytettävyys
Peter 5/10
Matti 4/10

5. Kuljetettavuus
Peter 9/10
Matti 10/10

6. Sotkun määrä eli lähinnä majoneesi (mitä enemmän majoneesia sen pienempi numero)
Peter 2/10
Matti 6/10

 

Peterin havaintoja ja perusteluita:

Big Macin boxin soveltui odotusten mukaisesti yllättävän hyvin valonmuokkaukseen. Boxin sisällä oleva valkoinen pinta on varsin kiiltävä ja heijastaa hyvin valoa. Se antoi valoa noin puolitoista aukkoa enemmän kuin Whopperin käärepaperi. Syykin on aika ilmeinen, Whopperin kääre on kierrätyspaperia eli on väriltään ruskea. Whopperin kääre antaa siis huomattavasti lämpimämmän sävyn valolle näistä kahdesta. Big Mac -boxin antama valo on aavistuksen kelmeää. Pieni värilämmön lisäys korjaa kuitenkin tilanteen. Varjojen luonne on aika samanlainen molemmilla valonmuokkaajilla. Whopper-kääreellä muokatussa kuvassa kontrasti on hiukan pienempi. Se johtuu pidemmästä valotusajasta ja isommasta ISO-arvosta. Whopperin valoteho on pienempi ja näin ollen ero valo- ja varjopuolella on pienempi, koska vallitseva valo lähempänä taskulampun heijastettua valoa. Whopperin heikompi heijastuvuus myös nosti kameran ISO-arvoa yli sen minkä OnePlus5 kestää. Se oli omiaan heikentämään kuvanlaatua.

Silmän valopiste oli molemmilla aika miellyttävä. Big Mac -boxin muodostama valopiste on luonnollisesti neliö, joka joidenkin mielestä ei ole se paras muoto valopisteeseen silmässä. 

Kuljetettavuudessa Whopperin kääre on selkeästi parempi. Se menee hyvin pieneen tilaan. Ainoa miinus on, että se voi sotkea kameralaukun majoneesiin. Big Mac -boxi menee ruttuun ja rikkoutuu helposti kameralaukussa. Boxi vie myös merkittävästi enemmän tilaa kuin käärepaperi.

Käytettävyydestä on minun hankalampi sanoa, koska Matti toimi valaisumestarina. Yleisen tietoni mukaan molemmissa on käytettävyydessä hyvät puolensa. Whopperin kääre on muokattavissa ja sen kokoa voi muuttaa. Big Mac -boxin kannen kulmaa säätämällä saadaan valon suuntaa hiukan säädettyä. Whopperin kääreen silmään muodostuvaa valopistettä on valaistessa helpompi muokata haluamakseen.


Matin mietteet:

1. Valon laatu ja luonne:
Big Mac: Hyvin muotoileva ryhdikäs ja yllättävän pehmeä läheltä valaistuna. 
Whopper: Hieman epämääräinen, mutta silti muotoileva ja yllättävän toimiva.

2. Valon väri:
Big Mac: Ei muuta merkittävästi valonlähteen väriä, koska heijastuspinta on valkoinen.
Whopper: Kääntää valon lämpimään, johon värilliset raidat tuovat maustetta.

3. Valon heijastuvuus:
Big Mac: Heijastaa hyvällä hyötysuhteella ja heikompikin valonlähde riittää.
Whopper: Hukkaa turhan paljon valoa.

4. Käytettävyys:
Big Mac: Suhteellisen mukava pideltävä taskulampun kanssa. Helppo asetella kohdalleen ja suunnata valo. 
Whopper: Hankala pidellä ja kaikin puolin epämääräinen, koska ei pysy muodossa. 

5. Kuljetettavuus:
Big Mac: Vie paljon tilaa, koska ei taitu litteäksi muodon kärsimättä. 
Whopper: Mahtuu vaikka farkun taskuun tai melkein mihin vaan, eikä muoto tai valon laatu kärsi, vaikka rypistelystä.

6. Sotkun määrä eli lähinnä majoneesi:
Big Mac: Laatikkomaisesta rakenteesta johtuen on mahdollista saada lähes ilman majoneesia ja samasta syystä pienet roiskeet eivät haittaa käsittelyä heijastimena.
Whopper: Kääreessä on luultavasti majoneesia yllinkyllin, mistä saa tahmeat sormet.

 

Tulokset:

Big Mac keskiarvo: 7,3
Whopper keskiarvo: 5,9

Valoaalloilla podcastin tiimi suosittaa valonmuokkaajaksi Big Mac -boxia.


Valaisimena oli LED Lenser P14.2 taskulamppu. Sen valoteho on 350 lumenia. Valaisuperiaate oli klassinen eli noin 45-45 astetta. Kamerana testissä oli OnePlus 5 kännykkä. Kuvat kuvattiin sen Portrait-modella eli syvyystehoste oli käytössä. Kaikki kameran arvot olivat automaatilla. Mallina oli Martin-Éric Racine. Suuret kiitokset Martin uhrautumisesta! Minä otin kuvat ja Matti toimi ansiokkaasti valaisumestarina.

McDonalds eikä Burger King ole tukenut eivätkä ole olleet mukana missään muodossa tässä valonmuokkaaja testissä. Molemmat valonmuokkaajat on hankittu omalla kustannuksella. (Söin ne lounaaksi ja koin hiukan vatsanväänteitä kuvaustilanteessa.)

Riittääkö peilittömässä virta?

Peilittömiä järjestelmäkameroita on kritisoitu akun kestosta. Luonnollisesti akku ja sen kesto on yksi merkittävä tekijä. Kaikki toiminnot, siis myös molemmat etsimet EVF ja takanäyttö, vaativat sähköä toimiakseen. Se luonnollisesti kuluttaa virtaa.

Kuvasin eilen eräässä tilaisuudessa hiukan reilut neljä tuntia. Aloitin kuvaamisen Olympuksen OM-D E-M1 MKII:sellani täydellä akulla, luonnollisesti. Akku piti vaihtaa, kun kuvia oli otettu 721. Kuvasin kokoajan aukon esivalinnalla ja tallensin kuvat kahdelle kortille. Toiselle kortille meni raakakuvat ja toiselle medium kokoinen jpg. Tilaisuuden aikana en kovin paljon katsellut kuvia takanäytöstä. Sen kautta kyllä kuvasin jonkin verran, kun piti kuvata ylä- tai alaviistosta. Kuvia en siitä juurikaan katsellut paitsi, kun piti valita jpg-kuvista sopivimmat lähetettäväksi samantien asiakkaalle twiittejä varten. Lähetin kuvia yhteensä 13. Yhtä monta kertaa siis kamera oli wifi-yhteydessä kännykkääni. Sekin vie virtaa.

Minusta akun kesto on riittävä, mutta luonnollisesti akkuja tulee olla useampi kaiken varalta.  

Adobella kliffa kilpailu!

Adobe Premiere täyttää 25 vuotta. Sen kunniaksi Adobe järjestää hauskan kilpailun. Sen tarkoituksena on leikata annetusta materiaalista musiikkivideo. Make the Cut -sivulta voi ladata materiaalin jolla Imagine Dragons -yhtyeen kappaleen Believer musiikkivideon voi leikata.

Kilpailussa on ihan mojovat palkinnotkin. Pääpalkintona peräti $25.000. Muita pienempiä palkintoja voi voittaa eri kategorioista mm. Fanien suosikki jne. 

Kun aloitin vakavammin ja ammattimaisesti tuottaa ja tehdä videoita 2008 käytin Final Cut Pro:ta ja siihen liittyviä ohjelmia. Kun Adobe lanseerasi Creative Cloudin ja kuukausimaksu siirryin aika nopeasti käyttämään sen mukana olevaa Premiereä. Se on osoittautunut työkulun kannalta hyväksi ratkaisuksi. Adobe myös päivittää CC:hen kuuluvia ohjelmistoja jatkuvasti. Pieniä päivityksiä tulee aika usein. Viime aikoina isompia päivityksiä on tullut kaksi kertaa vuodessa. 

Jos sopivasti riittää aikaa niin ajattelin tuolla kilpailumateriaalilla hiukan leikkiä ja katsoa saanko jotain sellaista ajatusta ja ideaa aikaiseksi, että kannattaa osallistua. Kiva idea joka tapauksessa ja ihan varmasti osallistujia tulee hurja määrä. Mikä hienointa on ettei edes tarvitse olla CC:n tilaaja, vaan sen saa kuukaudeksi kokeiltavaksi.

Premierestä ja sen historiasta voit lukea Adoben blogista (eng.).  Lisää linkkejä löydät Adoben sivuilta.

Hajatelmia vuodesta 2017 eli katse tulevaan.

Vuodenvaihde on aina erilaisten muisteloiden aikaa. Mennyttä vuotta katsotaan taaksepäin. Minusta on paljon kiinnostavampaa katsoa eteenpäin. Luonnollisesti eteenpäin katsomisessa tärkeää on myös peilata sitä mennyttä vuotta eli miettiä mitä tekisi vielä paremmin, mistä voi oppia jne.

Rajala Cameran Jani Gerkman ennusti ensi vuotta Rajalan blogissa. Minusta siinä oli paljon hyviä ennustuksia tulevalle vuodelle. Tuon listan voi aika pitkälle allekirjoittaa. 

Kiinnostavin kohta tuossa Gerkmanin ajatuksissa oli kohta 4, jossa hän ennustaa kuvien aitouden nousevan yhä tärkeämmäksi. Samassa kohdassa olevaa suoran salaman renessanssia en oikein usko, tai no toivotaan ainakin ettei tuo ennuste toteudu. :) Tuo ajatus kuvan aitouden kasvusta on varmasti totta. Yhä useampi kuva otetaan puhelimella. Erään toisen ennusteen mukaan vuonna 2017 kuvista otetaan enää 10% "oikealla" kameralla. (valitettavasti en nyt löydä linkkiä tuohon artikkeliin). Aitous tulee siitä, että kuvataan paljon tilannekuvia aika ex tempore. Vasta-argumnenttina tuohon aitouteen voisi olla kysymys: kuinka aitoja nyt sitten esimerkiksi Instagramissa jaetut kuvat ovat? Ehkä Gerkman tarkoitti että juuri tuo feikkiys ja oman elämän kiillottaminen vähenee?

Uusien kameroiden julkaisujen osalta voi sanoa, että ensi vuonna julkaistaan uusia kameroita. Jos se kiinnostaa kannattaa lukea erilaisia huhu-sivustoja.

Hiukan kuitenkin kalustoasiaa pitää kommentoida., Uskon myös, että peilittömien kameroiden suosio suhteessa peilillisiin tulee kasvamaan. Yhä useampi haluaa ison kameran rinnalle pienemmän ja kätevämmin mukaan otettavan kameran. Moni varmana huomaa, että niilläkin saa hyviä kuvia. Se ehkä rohkaisee astumaan kokonaan peilittömään maailmaan? Tällä hetkellä ei ole kuin ehkä muutama marginaalinen tarve peilille siellä kameran sisällä. Lähes kaikki kuvaukset pystyy hoitamaan peilitömällä. Oikeastaan peilitön on sanana varsin hölmö, miksi määritellä laite sen kautta mitä siinä ei ole?

Muutama vuosi takaperin actionkamerat olivat todellinen myyntihitti. Viimeisten tilastojen mukaan niiden osalta tilanne on rauhoittunut. Markkinat ovat ehkä saturoituneet eli alkuinnostus on kadonnut. Jonkin verran niitä näkee vielä turisteilla selfietikun päässä. Käteviä kameroitahan ne ovat myös turistikuvaamisessa. Pieniä ja kevyitä pitää mukanaan.

Omalta osalta ensi vuodesta tulee mielenkiintoinen. Olympus Visionary ohjelmaan mukaan pääsy avaa toivottavasti uusia mahdollisuuksia. Vireillä on myös muutama mukava kuvausprojekti, koulutuksia on sovittu jo keväälle jne. Kiinnostava vuosi tulossa. 

Lähes kaikesta on mahdollista löytää positiivista. Keskitytään siihen postiiviseen tänä vuonna. Positiivisuus luo positiivisutta.   

Oikein Hyvää Uutta Vuotta kaikille ja erityisesti blogiani seuraaville! 

Automaattinen kuvien tunnistus

Microsoft on jo jonkin aikaa kehittänyt algoritmia, jolla se voi automaattisesti tunnistaa kuvan sisältöjä ja aiheita. Captionbot on palvelu, jonne voit uploadata kuvan ja kokeilla kuinka hyvin se tunnistaa kuvan aiheen. Tällä sivulla asiasta on hiukan enemmän.

Koska olen utelias uusille asioille, piti tuota tietysti kokeilla.

Chia_001.png
Tunnistus_002.png
Tunnistus_003.png
Tunnistus_004.png

Kuten noista neljästä kuvasta näkee, niin ihan kohtuullisella tarkkuudella Microsoftin tekoäly tunnistaa kuvien aiheen. Yhden kuvan osalta meni tosin aika pahasti pieleen. Kengänjälki lumessa on Capionbotin lumenpeittämä kakku. Sen verran fiksu tuo palvelu kuitenkin on, että tiesi itsekin olevansa aika epävarma kuvan sisällöstä.

Kuvien määrä on digitaalisen kuvauksen aikana räjähtänyt käsiin. Kuvien tietojen kirjoittaminen on työlästä puuhaa ja suurimmaksi ne jää kirjoittamatta. Kuvien löytämisen kannalta caption on varsin merkittävä asia. Tässä voi tekoälyyn perustuva kuvantunnistus auttaa meitä valtavasti säästämään aikaa ja resursseja. Sen lisäksi ne captionit tulee tehtyä. Kuvien hakusanoittaminen on myös varsin työlästä puuhaa. Siihen voi apuna käyttää myös kuvantunnistusta. Imagga -palvelu auttaa siinä asiassa. Kyseinen palvelu on maksullinen, mutta siellä on mahdollisuus kokeilla miten hyvin palvelu pystyy ne tagäykset tekemään.

Tunnistus_005.png

Yllä olevasta kuvasta näkee miten hyvin Imagga osasi löytää hakusanat tuolla ylempänä olevalle kissakuvalle.

Tunnistus_006.png

Samoin Imagga osasi laittaa erittäin hyvin yllä olevan Sompasaaressa otetun kuvan hakusanat. Kuvapankkikuvaajalle Imaggan-kaltainen palvelu on korvaamaton ajansäästäjä. Tuollainen automaatti sivulle jossa kuvat uploadataan kuvapankkiin olisi merkittävä askel eteenpäin. Onhan toki mahdollista, että tuo on jo käytössä jossain kuvapankissa.

GPS-koordinaattien hyödyntäminen kuvien omassa arkistoinnissa on minusta varsin kätevä tapa löytää kuvat myöhemmin. Tein jokin aika sitten aiheesta tutoriaalin, jossa hyödynnän Lightroomin Maps-välilehteä.