Voi, voi Ilmailuliitto, mitä oikein ajattelette?

Kuvakilpailut yleistyvät aina loppukeväästä. Yritykset, yhteisöt ja järjestöt järjestävät niitä varsin ahkeraan. Kuten olen monessa yhteydessä sanonut ne ovat oivallinen tapa aktivoida yleisöä ja saada positiivista pöhinää oman asian ympärille. 

Ongelmat yleensä syntyvät sääntöjen erikoisuuksista. Yleinen käytäntö on ottaa kaikki oikeudet kuviin kaikilta osallistujilta. Yleensä kilpailun järjestäjät luulevat, että se vaaditaan, jotta kuvia voi julkaista. Se ei pidä paikkaansa, kuvia voi julkaista tarvitsematta kaikkia oikeuksia. Julkaisuoikeudet voidaan rajata kattamaan ainoastaan koskemaan voittajien kuvia, ainoastaan kilpailuun liityvää julkaisua jne. Toistan vielä, kaikkia oikeuksia ei tarvita. 

Viimeisin kilpailu joka tuli vastaan oli Ilmailuliiton kuvakilpailu. Kyseisessä kilpailussa oli valitettavan tuttu lauseke säännöissä:

"Kilpailuun lähetettyjen kuvien kaikki oikeudet siirtyvät kilpailun järjestäjälle. Ilmailuliitto voi julkaista kuvia tai niiden osia, joko sellaisenaan tai muokattuna eri julkaisumuodoissa sekä edelleen luovuttaa kuvia (Ilmailuliitto voi esimerkiksi julkaista kilpailuun lähetettyjä kuvia internetissä, Ilmailu-lehdessä, sähköisissä tiedotteissa sekä tarjota kilpailuun osallistuneita kuvia julkaistavaksi yleisesti mediassa, mm. kuvakilpailusta kerrottaessa sekä julkaista kuvia mm. liiton julkaisu- ja näyttelytoiminnassa, painotuotteissa ja muissa medioissa)." (lainaus Ilmailuliiton kuvakilpailun säännöistä.)

Melkoisen laajat oikeudet siis. Kuten jo totesin niin, täysin tarpeetonta noiden kaikkein oikeuksien ottaminen on. Toisaalta saahan siitä hyvän ilmaisen kuvapankin itselleen ja se tässä Ilmailuliiton kilpailussa näyttäisikin olevan osana tavoitetta säännöistä päätellen.

Toisessa sääntö kohdassa Ilmailuliitto tekee pohjanoteerauksen: "Kuvaajalla on oltava kuvaan täydet oikeudet. Kotirauhan tms. suoja piirissä kuvatuilta henkilöiltä tulee olla lupa kuvan julkaisuun." (lainaus Ilmailuliiton kuvakilpailun säännöistä.)

Erikoista säännöissä on, että niiden mukaan tarvitaan kuvassa olevilta lupa vain, jos kuva on otettu kotirauhan piirissä olevalla alueella. On aivan sama onko kuva otettu kotirauhan piirissä vai ei. Kaikilta kuvassa olevilta tulee olla luvat, koska kuvia voidaan sääntöjen mukaan käyttää markkinoinnissa. Tämä usein jää näissä kertomatta. Se onkin näissä kilpailuiden säännöissä se pahin virhe. Pahimmassa tapauksessa jonkun kuva päätyy mainokseen ilman lupaa. Lupa pitää myös olla siltä jonka kotirauhan piiriin alue kuuluu. Jo pelkästään etsimen katsomiseen pitää olla lupa jos oikein tarkkoja ollaan.

Se mikä tässä ihmetyttää näissä kilpailusäännöissä on se, että ovatko järjestävien tahojen tiedot noin alkeellisia. Ilmailuliiton kilpailun tuomaristossa ovat mukana Ilmailulehden graafikko, Ilmailu-lehden päätoimittaja ja Ilmailuliiton tiedottaja. Kaikki ammatteja joissa ollaan kuvan kanssa tekemisissä. Noiden ammattien perustietoihin kuuluu kuvien oikeuksien ymmärtäminen. Näyttäisi siltä ettei Ilmailuliitossa näin ole.

Jokainen osallistuja päättää toki itse minne kuvansa lähettää. Kehoitan kuitenkin lukemaan säännöt ja harkitsemaan tarkkaan kenelle kuvansa antaa vapaaseen käyttöön.  

Tein samasta aiheesta muutama viikko sitten vlogauksen Kameralehden blogiin.

Muista vastaavista keisseistä menneiltä vuosilta voit lukea vanhasta blogistani
 

    
   

Erikoista skannaus"palvelua"!

Eräs tuttuni oli yhteydessä minuun ja kyseli Fotoyks-liikkeen skannauspalveluiden laadusta. Tämä kuvausta harrastaja tuttuni oli skannauttanut vanhoja paperikuviaan Fotoyks-liikkeessä. Kyseessä oli heidän tarjoamansa sarjaskannauspalvelu. Kuvien värisävyt olivat mitä sattuu, rajaukset mitä sattuu jne. Tuttuni luonnollisesti reklamoi aiheesta, koska laatu hänen käsityksensä mukaan ei vastannut sitä mitä odotti. 

Sinänsä tuntuu ihmeelliseltä, että sarjaskannaus toimii niin huonosti. Ei sen pitäisi olla yhtään sen hankalampaa kuin värinegojen tekeminen koneellisesti. Siitähän Fotoyks-ketjulla on kokemusta runsaasti. Muistan niiden 10-kuvien olleen varsin laadukkaita. Erona on varmaan se, että niitä 10-kuvien tekoa valvottiin ja se oli osin käsityötä. Sarjaskannaus ilmeisesti tehdään täysin automaattisesti ja kukaan ei valvo yhtään niiden laatua. Tuntuu erikoiselta tarjota tälläistä palvelua, jossa skannauksen lopputuloksella ei tee käytännössä mitään. Hinta ei toki ole korkea, mutta usean kuvan skannaus kuitenkin maksaa. Tästäkin mainitsemassani tapauksessa hintaa kertyi reippaasti yli 100€. Hinta per kuva on kuitenkin samaa luokkaa kun niiden 10-kuvien tekeminen.

Liikkeen vastaus reklaamaatioon oli lyhykäisyydessään ettei halvalla saa laatua. Toistan vielä, että on sinänsä erikoista tarjota sellaista palvelua josta jo liike itsekin tietää, että se ei ole laadukasta. Miksi koko sarjaskannaus on tarjolla tuolla kyseisellä laadulla? Jos sillä jollain kuvakoolla ja muodolla saa laadukasta jälkeä pitäisi se minusta kertoa asiakkaalle ennakkoon eli ketoa tiskillä kuvia viedessä ettemme saa näistä laadukkaita. Asiakkaalle jäisi ainakin mahdollisuus siinä päättää haluaako ottaa riskin vai ei. Nyt sitä mahdollisuutta ei ollut vaan reilun satasen lasku pitää joka tapauksessa maksaa. Sen verran onneksi olivat tulleet vastaan, että seassa olleet mustvalokuvat olivat asiakkaan pyynnöstä korjanneet kuvankäsittelyllä paremman sävyisiksi. Toisaalta myös aika jännä, että ne kuvat on säilötty, miksi? Tästäkään ei kerrottu saati kuinka pitkä tuo säilytysaika on? 

On kovin sääli, että Fotoyks-liikkeen palvelu on mennyt tässä kohdassa näin alas. Aikoinaan kun vielä filmille kuvasin olin heidän ahkera asiakas ja siksi tämä asia kiinnosti minua.  

Thumbnail: photo by Shirimasen, Wikipedia, CC-BY.3.0           

Potkustartista härpäkkeitä?

Joukkorahoitus on kiinnostava tapa rahoittaa keksintöjään. Rahoitusalustoja on useita ja niistä suosituimmat taitaa olla Indiegogo ja Kickstarter. Suomalaisista ilmeisesti suosituin on Mesenaatti.

Joukkorahoitus saitille voi käytännössä kuka tahansa laittaa kampanjan lähes mistä tahansa. Suomessa rahankeruulaki asettaa meille omat rajoituksensa, koska meillä joukkorahoitukseen laitetulle/sijoitetulle rahalle pitää olla konkreettinen vastine. Toisin sanoen rahaa ei ilman lupaa saa kerätä vaikka vain kameraa varten. Rahoittajan pitää itse saada jotain konkreettista, jonka katsotaan vastaavan sijoittetua summaa. Näitäkin vastikeettomia kuitenkin näkee aika ajoin maista joissa se on sallittua. Tosin en tiedä ovatko ne kampanjat päätyneet maaliin asti. Tässä yksi esimerkki, jossa tavoite on saavutettu. Tosin tämä ei ole vastikeeton, koska rahoittaja saa vastineeksi esim. kuvia. Yksi onnistunut on Mesenaatissa rahoitusta saanut suomalainen valokuvaprojekti Aikamatkakuvia. Kannattaa kurkata miten vanha ja uusi Helsinki valokuvissa kohtaavat. 

Vanhasta blogistani löytyy tagilla croudfunding blogauksia aiheesta aika monta blogausta. Ensimmäinen jo elokuulta 2010, jolloin se on varsin uutta. 

Itse enole kovin aktiivinen bäkappaaja eli en laita kovin usein rahaa joukkorahoituskampanjoihin. Seuraan kyllä aika tiiviisti erilaisia valokuvaukseeen liittyviä projekteja. Minusta ne ovat kiinnostavia. Niistä näkee aika hyvin millaisia trendejä esim. kaluston suhteen on. 360-kuvaaminen ja erilaiset dronet ovat olleet aika kuumia aiheita jo pitkään. Se trendi on näkynyt jo pitkään ennen kuin ne olivat kaikkien huulilla. Hauskin ja ehkä erikoisin on PowerUp FPV Paper airplane VR drone. Myös hyvin pienet ns. puettavat kamerat ovat suosiossa. Luonnollisesti joukkoon mahtuu mitä erikoisempia virityksiä. Tämä kypärään kiinni laitettava selfierig on yksi niistä.   

Kuten totesin vaikka en ole kovin ahkera joukkorahoittaja, niin olen kuitenkin joihinkin rahaa laittanut. Ensimmäisiä oli Parrotin Teleprompter vuonna 2015. Se toteutui ja myös sain laitteeni. Muutamia projekteja olen myös ihan viime vuosina bäkapannut. Kiinnostavin ja ihan oikeasti tarpeellinen on Illuminati Wireless Light and Colormeter. Valotusmittaria olen käyttänyt silloin tällöin edelleen kun kuvaan videota. Stillikuvauksessa sitä en juurikaan tarvitse. Valonmittaus sekä salamalla että vallitsevassa valossa kuvaamisessa menee paljon nopeammin kameralla. Värilämpömittari on taas sellainen jota oikeasti tarvitsee videokuvauksessa. Värilämpötilan saaminen kohdalleen jo kuvatessa on tärkeää. Videossa sen säätäminen jälkeenpäin on haastavampaa kuin esim. raakakuvassa. Säätövara on niin paljon pienempi kuin raw-kuvissa. Tuon valotus/värilämpömittarin rahoitus meni maaliin asti melko nopeasti. Mittarin piti tulla alunperin tämän vuoden syyskuussa. Seuraava deadline oli lokakuun puoliväli. Vielä en ole mittariani saanut. Saa nähdä milloin he saavat laitteet asiakkaille.   

Joukkorahoituksessa on aina riskinsä ja rahansa voi menettää. Kaksi suurinta epäonnistumista valokuvaukseen liittyvissä joukkorahoituskampanjoissa ovat olleet TriggerTrapin Ada ja drone Lily. Ensimmäinen noista oli ilmeisesti ihan aito "konkurssi", mutta Lilyyn liittyi paljon muutakin kuin pelkkää rehellisyyttä. Uskomattominta on, että uusi porukka herätti Lilyn henkiin ja aloitti uuden rahoituskampanjan hiljaittain. Saa nähdä miten sen kansa käy. Voisi kuvitella, että jokin muu nimi herättäisi enemmän luottamusta kuin yksi suurimmista epäonnistujista joukkorahoituksessa.

Luonnollisesti kannattaa olla tarkkana, koska joukkorahoitussaiteilla voi olla mitä vain. On myös hyvä muistaa, että et ole ostamassa varsinaisesti mitään vaan rahoittamassa tuotekehitystä. Rahoitus muuttuu ostamiseksi siinä vaiheessa, kun tuote valmistuu ja se lähetetään sinulle.

Yksi hyvä nyrkkisääntö on: älä rahoita, jos tuotteen tai asian hinta tuntuu liian edulliselta. Todennäköisesti rahat eivät riitä tuotteen kehittämiseen. Yksi tälläinen on Pixentu Photography Jacket. Takin hinta on vain reilut 100€. Jos se tekee sen minkä lupaa, on tuo melkoisen edullinen. Tätä kyllä itse bäkappasin ja nähtäväksi jää milloin ja millainen takki sieltä tulee, jos tulee...    

   

 





  

Tykkäämättömyys ahdistaa.

Canon ja markkinatutkimusyhtiö YouGov on tutkinut miten kuvien tykkäämättömyys vaikuttaa kuvan postaajaan. Tulos ei ole mitenkään yllättävä, tykkäämättömyys stressaa.

 Infografiikka: Canon.

Infografiikka: Canon.

Hirvittävän isoja eroja ei näyttäisi pohjoismaiden välillä olevan. Norjassa ja Ruotsissa huomio kiinnittyy suhteelliseen isoon eroon ikäryhmien välillä. Etenkin Norjassa ero näyttää olevan varsin suuri.

 Infografiikka: Canon.

Infografiikka: Canon.

Yllä olevasta kuvasta selviää millaisista kuvista tykätään eniten. Ei mitenkään yllättävää, että hauskoista kuvista tykätään eniten. 36% piti sitä ensi sijaisena. Hymyilemään saavasta kuvasta luonnollisesti tykätään. Toinen kysymys on sitten se mitä pidetään hauskana. Se voi vaihdella aika paljon, toiselle hauska kuva on sellainen jossa tehdään jostain pilkkaa, toisella taas sellainen kuva ei ole ollenkaan hauska. Nice looking on tässä tutkimuksessa tulkittu teknisesti hyväksi ja taitavasti otetuksi kuvaksi. 29% piti tätä tärkeimpänä. Itselle tuli tästä "nice looking" ensimmäisenä mieleen kuva kauniista ihmisestä. Ne yleensä saavat tykkäyksiä varsin paljon, riippumatta siitä onko valokuva hyvä vai huono noin muuten. Kiinnostavin noista kolmesta on tuo tarinankerronnallliset kuvat. Sitä piti tutkimuksessa tärkeänä tykkämisen motiivina 32%. Tarinankerronta ja sen merkitys on yksi tämän hetken trendeistä. Merkitykset ja tarinat tuovat eri asioihin ja ihmisiin mielenkiintoa. Hyvä tarina saa tykkäyksiä. Itsekin pidän uvista, jotka kertovat tarinoita ja herättävät kysymyksiä. 

Vähiten tykätyt teemat olivat taide/musiikki, arkkitehtuuri ja urheilu. Eniten tykättyjä teemoja ei mainittu, mutta valistunut arvaukseni on, että kuvat kissoista ovat aika korkealla. Mielenkiintoista ettei musiikki teema ole suosittu. Voisi kuvitella, että kuvat konserteista ym. ovat suosittuja. Toisaalta ihan varmasti tästä ei aukea mitä musiikki kuvilla tässä yhteydessä tarkoitetaan.

 Infografiikka: Canon. Suomi ja Tanska vaihtaneet prosentteja, Tanska 35% ja Suomi 55%

Infografiikka: Canon. Suomi ja Tanska vaihtaneet prosentteja, Tanska 35% ja Suomi 55%

Yllä olevan graafin tiedot poikkevat Tanskan ja Suomen osalta tiedotteen tekstiin verrattuna. Ilmeisesti jommassa kummassa on tiedot vaihtuneet päittäin. Tyytyväisyys omiin kuviin ollessa vain 35% on kuvissa parantamisen varaa melkoisesti. Olisi todella mielenkiintoista tietää mistä noin suuri ero tyytymättömyyteen omiin kuviin tulee. Kahdessa maassa tyytyväisyys on kuitenkin yli 50% ja yhdessä maassa sitten vain 35%. Tätä on tietysti paha arvioida tuon tekstin ja infograaffin välillä olevan ristiriidan vuoksi. palaan tähän kunhan saan jonkun kiinni Canonilta. Nyt sieltä puskee lomavastaajaa. 

Edit: Sain oikeat tiedot ja kuten arvelinkin tiedotteen teksti oli oikein ja infografiikka väärin. Lomalta vastattiin, kiitos ja kumarrus.
Suomalaisista 55% pitää kuviaan hyvinä. Ihan mielenkiintoinen tieto.

 Infografiikka: Canon.

Infografiikka: Canon.

Infograafin lopussa oli sitten ohjeita miten niitä hyviä kuvia otetaan. Monet somekuvat ovat hetken tilanteita ja eivät suunniteltuja sen varsinaisessa merkityksessä. Kuten tuossa sanotaan jokin idea on hyvä lähtökohta, koska se luo mahdollisuuden parempaan ideaa. Se parempi idea voi kehittyä alkuperäisestä ideasta. Ohjeissa myös kehotetaan ottamaan paljon kuvia. Toisaalta kyllä, ohje on ihan ok, mutta määrä harvoin korvaa laadun. Tottakai osumatarkkuus paranee ja hyvän kuvan todennäköisyys nousee, jos ottaa paljon kuvia. Paljon ja usein kuvaamalla myös oppii koko ajan. Valokuvaaminen vaatii tekemistä, jotta taito pysyy yllä. 

"Think of the audience" eli ajattele katsojaa on tärkeä asia. Liian usein näkee kuvia, jotka ovat kuvan ottaneelle tärkeitä ja hyviä, mutta kuvan sanoma tai fiilis ei välity katsojalle. Tärkeää on ymmärtää välittääkö kuva sen ottamishetkellä olleen tunnelman myös muille. Jos tunnelma ei välity, tuskin kuvasta tykätään kovin paljon. Tarina voi jäädä vajaaksi.

"Leave the mobile" on ihan hyvä ohje siinä vaiheessa, kun kuvaustaidot kehittyvät. Vaikka kuvien siirtäminen kamerasta kännykkään on helpottunut uusimpien kameroiden myötä, niin valitettavasti on helpompaa kuvata kännykällä ja jakaa kuva sieltä suoraan someen.


(Tutkimus on tehty huhtikuussa 2017 ja siihen osallistui 1025 16-40-vuotiasta kaikista neljästä pohjoismaasta.)

Kirjoittaja on Olympus European Visionary ja ei juuri katso peiliin.

Hajatelmia vuodesta 2017 eli katse tulevaan.

Vuodenvaihde on aina erilaisten muisteloiden aikaa. Mennyttä vuotta katsotaan taaksepäin. Minusta on paljon kiinnostavampaa katsoa eteenpäin. Luonnollisesti eteenpäin katsomisessa tärkeää on myös peilata sitä mennyttä vuotta eli miettiä mitä tekisi vielä paremmin, mistä voi oppia jne.

Rajala Cameran Jani Gerkman ennusti ensi vuotta Rajalan blogissa. Minusta siinä oli paljon hyviä ennustuksia tulevalle vuodelle. Tuon listan voi aika pitkälle allekirjoittaa. 

Kiinnostavin kohta tuossa Gerkmanin ajatuksissa oli kohta 4, jossa hän ennustaa kuvien aitouden nousevan yhä tärkeämmäksi. Samassa kohdassa olevaa suoran salaman renessanssia en oikein usko, tai no toivotaan ainakin ettei tuo ennuste toteudu. :) Tuo ajatus kuvan aitouden kasvusta on varmasti totta. Yhä useampi kuva otetaan puhelimella. Erään toisen ennusteen mukaan vuonna 2017 kuvista otetaan enää 10% "oikealla" kameralla. (valitettavasti en nyt löydä linkkiä tuohon artikkeliin). Aitous tulee siitä, että kuvataan paljon tilannekuvia aika ex tempore. Vasta-argumnenttina tuohon aitouteen voisi olla kysymys: kuinka aitoja nyt sitten esimerkiksi Instagramissa jaetut kuvat ovat? Ehkä Gerkman tarkoitti että juuri tuo feikkiys ja oman elämän kiillottaminen vähenee?

Uusien kameroiden julkaisujen osalta voi sanoa, että ensi vuonna julkaistaan uusia kameroita. Jos se kiinnostaa kannattaa lukea erilaisia huhu-sivustoja.

Hiukan kuitenkin kalustoasiaa pitää kommentoida., Uskon myös, että peilittömien kameroiden suosio suhteessa peilillisiin tulee kasvamaan. Yhä useampi haluaa ison kameran rinnalle pienemmän ja kätevämmin mukaan otettavan kameran. Moni varmana huomaa, että niilläkin saa hyviä kuvia. Se ehkä rohkaisee astumaan kokonaan peilittömään maailmaan? Tällä hetkellä ei ole kuin ehkä muutama marginaalinen tarve peilille siellä kameran sisällä. Lähes kaikki kuvaukset pystyy hoitamaan peilitömällä. Oikeastaan peilitön on sanana varsin hölmö, miksi määritellä laite sen kautta mitä siinä ei ole?

Muutama vuosi takaperin actionkamerat olivat todellinen myyntihitti. Viimeisten tilastojen mukaan niiden osalta tilanne on rauhoittunut. Markkinat ovat ehkä saturoituneet eli alkuinnostus on kadonnut. Jonkin verran niitä näkee vielä turisteilla selfietikun päässä. Käteviä kameroitahan ne ovat myös turistikuvaamisessa. Pieniä ja kevyitä pitää mukanaan.

Omalta osalta ensi vuodesta tulee mielenkiintoinen. Olympus Visionary ohjelmaan mukaan pääsy avaa toivottavasti uusia mahdollisuuksia. Vireillä on myös muutama mukava kuvausprojekti, koulutuksia on sovittu jo keväälle jne. Kiinnostava vuosi tulossa. 

Lähes kaikesta on mahdollista löytää positiivista. Keskitytään siihen postiiviseen tänä vuonna. Positiivisuus luo positiivisutta.   

Oikein Hyvää Uutta Vuotta kaikille ja erityisesti blogiani seuraaville! 

Kuvauksen kustannuksista

Ihan huvikseni tein pienen laskelman siitä mitä olis maksanut, jos olisin kuvannut kaikki vuoden 2016 kuvat filmille. Olen tänä vuonna kuvannut 16.000 kuvaa. Se tieto löytyy helposti Lightroomin katalogista. 

16.000 kuvaa on noin 445 kappaletta 36 kuvan rullaa. Todennäköisesti olisin kuvannut kaikki kuvat dialle, kuten kuvasin ennen siirtymistäni digiin. Yhden diafilmin hinta esim. Telefotossa on 19,30. (Fuji Velvia 100). Hinta tämän blogauksen päivänä. Varmasti filmiä saisi joskus halvemmallakin, mutta toisaalta joskus joutuu ostamaan kalliimmalla hinnalla. Oletetaan keskihinnaksi 17€. Se on varmaan aika lähellä totuutta. Nuo 445 filmiä pitää myös kehittää. Fotoykkösessä 100 kehitysseteliä maksoi tänään 550;- eli yhden kehityksen hinta siis 5,50. Yhden rullan hinta on siis 22,50.

Yhteensä kustannus olisi siis noin 10.000€. Luonnollisesti kaikki asiakastyöstä tehtävät laskut sisältäisi materiaalikustannukset. Mielenkiintoiseksi asian tekee se miten tämä suhteutuu digikameran hintaan. Luonnollisesti kameran hinta suhteutettuna sen käyttöaikaan lisätään "materiaalikustannuksiin". Ilman sitä lisäystä jää kameran hinnan verran tappiolle.

Oletetaan, että on hommannut vaikka 5000€ edestä kameroita ja optiikkaa. Ne on tarkoitus saada maksettu kahdessa vuodessa. "Materiaalikustannus" per vuosi on siis 2500€. Filmillehän se oli tässä esimerkissä vuodessa 10.000€. Erotus on 7.500€ digin eduksi. Koska digikuvaus vaatii aina tietokoneen pitää se lisätä kustannuksiin. Toisaalta minullakin oli tietokone melkein kymmennen vuotta ennen digiin siirtymistä. "Materiaalikustannuksiin" pitää siis lisätä se erotus mikä on tavallisen koneen ja kuvankäsittelykoneen välillä? En lähde tässä nyt sen tarkemmin laskemaan vaan kaikki varmasti ymmärsi pointin.

Yksinkertaistettuna mainitsemallani kuvausmäärällä voi siis käyttää 10.000€ kalustoon. Luonnollisesti se kustannus pitää leipoa kuvausten hintaan, muuten yhtälö ei toimi.

Niin ja se pointti eri ollut siis se, että aion käyttää ensi vuonna 10.000€ kameroihin. :D

Valokuvauksen murroksesta, Instagram.

Kaikkihan me tiedämme, että valokuvaus on kokenut varsin ison murroksen viime vuosina. Pitäisi ehkä kuitenkin sanoa, että valokuvaus liiketoimintana on sen murroksen kokenut. Valokuva itsessään voi loistavasti.

PetaPixelissä oli artikkeli Instagram kuvaajista, jotka saattavat tienaavat muutaman tuhannen dollarin per kuva. Luonnollisesti tuon tason ansaitseminen vaatii satojatuhansia seuraajia eli vanhalla tavalla sanottuna pitää olla laaja levikki. Tuollaisen määrän seuraajien saaminen ei ole yksinkertaista, vaan vaatii pitkäjänteistä ja aktiivista osallistumista sosiaalisessa mediassa. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten uteliaisuus ja postiivinen suhtautuminen uuteen voi avata mahdollisuuksia. Kuten olen ennenkin täällä blogissani maininnut, etsivällä on mahdollisuus löytää.

Meillä on joku ihmeellinen toimintamalli ja perusoletus siitä, että jos joskus olemme jotain jollain tavalla saavuttaneet, on siihen saavutukseen ja asemaan ikuinen oikeutus. Omaa muuttumista ja tapaa tehdä ei siis tarvitse muuttaa. Tämä ei koske vain valokuvaajia, vaan se tuntuu olevan laajemminkin vallitseva käsitys yhteiskunnassa.

Siitä johtuen tämän tyyppisiä muutoksia pidetään yleensä kauhistuttavana ja automaattisesti pahana. Ottamatta sen enempää kantaa siihen onko tämä mainitsemani tienaaminen Instassa hyvä vai huonoa asia, se kuitenkin tapahtuu. Voimme sille oikeastaan aika vähän. Mainostajat hakevat kontakteja sieltä mistä niitä löytää.