Perinteinen #joulukal alkaa huomenna 1.12.2018

Valokuvaus ja Joulu ovat hauskoja asioita! Näiden yhdistäminen se vasta hauskaa onkin! Sen vuoksi jälleen kerran joulunajan kunniaksi pyörähtää käyntiin jouluinen kuvahaaste #joulukal! Se alkaa, yllätys, yllätys 1.12.2018!  #joulukal on ollut mukavan suosittu aikaisempina vuosina. Tämän vuotinen #joulukal on kuudes! Tehdään siitä jälleen tänä vuonna edellisvuosia suositumpi!

Screenshot 2018-11-30 at 7.22.45.png

Joulukuun jokaisena päivänä kuvataan antamani aiheen mukainen valokuva. Aiheet julkaistaan Twitterissä joka päivä joulukuun ajan. Katso tarkemmin ohjeiden kohdasta 1.


Ohjeet on pyritty tekemään hyvin yksinkertaiseksi.

1. Päivittäinen aihe julkistetaan twitterissä joulukuun 1. päivästä alkaen aina jouluaattoon asti. Päivän aihe julkaistaan kello 8.00 ja sama aihe twiitataan uudestaan iltapäivällä kello 15.00 sekä illalla kello 19.00. Aihe-twiiteissä on häsänä #joulukal18, #jouluXX (XX on päivämäärä) ja #aihe.

2. Kuvan voit julkaista missä kuvanjakopalvelussa vain haluat, mutta twiittaa kuvasi linkki Twitterissä. Hyviä ja suositeltavia kuvapalveluita tähän ovat Twitter ja Instagram ja vastaavat somessa olevat kuvapalvelut. Laita twiittiin häsäksi sekä #joulukal18 että #jouluXX. XX on päivämäärä eli joulukuun ensimmäisen päivän häsät ovat siis #joulukal18 #joulu01 ja toisen päivän #joulukal18 #joulu02 jne... Lisää vielä päivän aihe häsänä. Kuvasi on näin helppo löytää ja ei sekoitu aikaisempien vuosien #joulukal-kuviin.

3. Kuvien oikeudet luonnollisesti jäävät kuvaajalle.

4. Vaikka aihe jaetaankin joka päivä, ei haittaa vaikka et juuri sinä päivänä ehdi kuvata aiheen mukaista kuvaa. Voit kuvata sen myöhemmin, mutta laita häsä aiheen päivän mukaan. Eikä huolta, jos et kuvaa kaikkia aiheita. Mukana voi olla vaikka yhtenä päivänä jos näin haluaa. Toki joka päivä mukana oleminen on se mihin tavoite asetetaan, eikö?

5. Koko jutun tarkoituksena on vain pitää hauskaa kuvaamalla ja saada itse kullekin onnistumisen fiiliksiä ja samalla mukavaa pientä leikkimielistä "kisailua".

6. Leikkimielinen joulukalenterikuvaus on kaikille avoin.

Twitteristä löydät minut nickillä @JPeterF

Jouluisia kuvia ottamaan ja "kisailemaan". Muistakaa reetwiittailla! Myös viime vuonna saimme joulukal-twiitit trendaamaan. Koitetaan pistää paremmaksi ja täytetään Twitter hienoilla jouluisilla kuvilla ja tunnelmilla!

Aikaisempien vuosien kuvat ovat mahtavia, mutta eiköhän kuitenkintänä vuonna pistetä paremmaksi? Onhan tämä sentään jo kuudes #joulukal!

Lauantaina 1.2.2018 klo 8:00 alkaa! 

Kuka on tänä vuonna eka? 

Oikea kysymys on Miksi, ei Miten? - Valokuvaus on haastava taide- ja ilmaisulaji.

Digitaalisen kuvantamisen myötä valokuvausta harrastavien määrä kasvoi rajusti. Suurinta se varmaan on ollut vajaa 10 vuotta sitten, jos kameroiden myyntimäärien perusteella asiaa tarkastelee. Kameramyynnin huippu oli 2010-2012.

Sen myötä harrastajien määrä luonnollisesti kasvoi. Se on hienoa, sillä valokuvaus on hyvä harrastus. Itsekin harrastan valokuvausta, vaikka sitä olenkin työkseni tehnyt jo 80-luvun lopulta asti.

Digitaalisuus veti valokuvauksen pariin paljon nörttejä. Tekninen laite ja uusi kuvan tallentamistapa varmaan kiehtoi. Se on ihan luonnollista ja ymmärrettävää, uusi tekninen laite on kiinnostava ja kiehtova.

Pitäisi kuitenkin muistaa, että valokuvaus on ennenkaikkea ilmaisumuoto. Toki se on esimerkiksi myös muistojen tallentamismuoto jne. Valitettavan moni noista digitaalisen kuvaamisen myötä tulleista nörteistä pitää valokuvausta teknisenä ja tekniikkalajina. Tottakai tekniikkaa on tunnettava, mutta valokuvaus on lähtökohtaisesti ihan muuta. Tilanne on vähän sama kuin valokuvaushistorian alkuaikoina. Silloin valokuvaus oli kemiaa. Kuvan tekeminen vaati kemistin taitoja ja monet sen ajan valokuvaajat olivatkin “kemistejä”. Ilmaisulliset asiat olivat sivuseikka. Uutta ja ihmeellistä tekniikkaa kokeiltiin tekniikan vuoksi.

Minusta on oikeastaan ihan sama miten kukin kuvaa ja millaiseksi lajiksi kukin valokuvauksen mieltää. Ongelma syntyy silloin jos valokuvauskeskustelua hallitsee tekniikkakeskeinen väittely kameroista, objektiivien piirtokyvystä ja mikrokontrastista. Tyypillistä valokuvakeskustelulle verkossa on myös, että sitä hallitsevat miehet. Eri valokuvausalan foorumeilla on kovin vähän naisia keskustelemassa valokuvauksesta. Ymmärrän se oikein hyvin, että haluavat keskustella omissa ryhmissään tai mielummin valokuvata.

Toinen ongelma, joka liittyy kyllä tuohon keskusteluun, on kun nörtit opastavat valokuvauksessa. Luonnollisestikaan tämä ei koske jokaista, mutta turhan useaa. Se opastus usein lähtee ajatuksesta Miten?, kun oikeampi lähestymistapa olisi Miksi? Jos kysytään Miten? ollaan väärillä jäljillä, jos ensin ei olla kysytty Miksi?. Valokuvauskeskustelua hallitsee siis insinöörimäinen ote valokuvaukseen.

Monelle nörtille se tekniikka on asia jonka he (luulevat) hallitsevansa. Tarkemmin ottaen he usein puhuvat hyvän kuvan tarkoittavan esim. kohinatonta, terävää ja muutenkin teknisesti täydellistä valokuvaa. Sen asian haastaminen puhumalla Miten?-näkemyksen sijaan Miksi?, saa heidät usein puolustuskannalle. Sekin on ymmärrettävää, heille ei jää sen jälkeen mitään, jos tekniikka viedään keskustelusta pois. Valitetvan usein tekniikkakeskeisten kuvaajien kuvat ovat ilmaisullisesti köyhiä. Kuvat eivät saa tuntemaan mitään, vaan ovat pelkkää pintaa.

Miksi? on olennaisin kysymys valokuvauksessa kuten muissakin ilmaisun lajeissa. Toinen iso ryhmä, jotka ovat astuneet valokuvauksen ihmeelliseen maailmaan ovat Instagrammaajat. Tarkoitan instagrammaaja- termillä niitä, jotka kuvaavat omaa elämäänsä ja jakavat kuviaan sosiaalisessa mediassa. Siellä kysymys Miksi on läsnä. Tässä yhteydessä Miksi ei tarkoita ulkopuolisen ihmettelevää kysymystä kuvien jakamisen motiiveista.

Ei heistä suurimmalle osalle ole ongelma etteivät tiedä useinkaan Miten? He nauttivat valokuvauksesta ja heille se Miksi? on esimerkiksi pitää päiväkirjaa. Tämä on aika yleinen Miksi? tuossa genressä. Heille kännykän kameran on oikea kamera. Tässä yhteydessä oikea tarkoittaa sekä sopivaa tarkoitukseensa, että sitä faktaa että kännykkäkamera on oikeasti oikea kamera.

Usein instagrammaajien valokuvat ovat paljon kiinnostavampia kuin tekniikkaorientoituneiden insinöörimäiset kuvat.

Muotokuvaaja Yosuf Karsh on joskus sanonut: “Look and think before opening the shutter. The heart and mind are the true lens of the camera.”

Tuosta oikeasta kamerasta tulikin mieleen, että osa ei pidä kännykkäkameraa oikeana kamerana. Minusta se on outo väite. Millainen sitten on oikea kamera? Iso, painava ja kallis, sellainen kuin ammattikuvaajillakin on vai myös jotain muuta. Missä kohdassa kuvia tallentava laite muuttuu oikeasti kamerasta ei-oikeaksi?

Osa näistä pohdinnoistani liittyy kahteen alla linkitettyyn Valoaalloilla-videoon ja niiden ympärillä käytyyn keskusteluun.

Ajattele vatsallasi ja ole kauhea!

Otsikon sanat ovat jääneet mieleen ikuisesti. Ne on sanonut Anders Petersen. Osallistuin 2006 ja 2007 hänen pitämiin työpajoihin. Ne ovat olleet ikimuistoisia työpajoja, joissa todellakin joutui heittäytymään ja pistämään itseään isosti likoon. Petersenin työpajassa suurin osa meistä menee rajusti ulos omalta mukavuusalueeltaan. Se on henkisesti rankkaa.

 Anders Petersen, kuvattu 26.8.2006.

Anders Petersen, kuvattu 26.8.2006.



Petersen tulee jälleen Helsinkiin vetämään työpajaa. Tällä kertaa järjestäjänä Kameraseura. 

Blogasin työpaja kokemuksistani edellisessä blogissani. Yksi lainaus 4.9.2006 päivätystä blogauksesta:

"Petersenin mukaan "hyvässä" valokuvassa on kolme elementtiä: humanity, decisive moment, tai oikeastaan vielä syvemmälle vietynä Raymond Depardionin mukaan decisive instinct. Kolmantena elementtinä oli tietysti valo. Valosta hän sanoi mainiosti: "Find the perfect light and destroy it."

Tuo decisive instinct jäi tuosta blogauksestani mietityttämään. Se on vaikeasti selitettävä ja ajateltava käsite. Googlekaan ei helpottanut.  Decisive moment on varmaan kaikille valokuvauksen ympärillä toimiville tuttu käsite.  Decisive instinct taas vieraampi käsite. Ihan rehellisesti sanottuna en tarkkaan muista mitä sillä tarkoitetaan, mutta tuosta decisive moment määritelmästä sen voi johtaa. Ratkaisevassa hetkessä kaikki kuvassa olevat elementit ovat parhaalla mahdolliselle tavalla sommiteltu eli ovat optimaalisessa suhteessa toisiinsa. Decisive instinct menee askeleen eteenpäin ja painottaa enemmän tuntemista. Tulkitsen termin Decisive instinct tilanteeksi, jossa kuva aiheuttaa maksimaalisen reaktion ja tunnetilan katsojassa. Se siis opitmoi tunnetilan pään sisällä ja se ei tule kuvan "kauneudesta". Siihen viittaa myös Petersenin lauseet: "ajattele vatsallasi" tai "tunne se vatsallasi". Tunne pitää olla se isoin juttu kuvassa. 

Toinen kuvaava Petersenin lausahdus on tuo lainaukseni: "Find the perfect light and destroy it." Muutenkin tuo kuvaa Petersenin ajattelua. Pitää kuvata tunteella ja kuvassa pitää olla jotain häiritsevää, jotain mikä rikkoo perinteisen tavan. Kuvan pitää tavallaan ärsyttää ja saada katsoja tuntemaan voimakkaasti.

Vakavasti harkitsen osallistumista tai siis osallistujaksi hakemista. Toisaalta en ole varma onko minussa sitä mitä tuo työpaja vaatii. Kaksitoista vuotta sitten kuvasin eri tavalla ja heittäytyminen oli helpompaa vaikka silloinkin se oli henkisesti todella rankkaa. Löytyisiköhän vielä sopivia kuvia joilla voisi hakea tuonne. Toisaalta testinä itselleen voisi olla koittaa ottaa niitä kuvia. Olisihan tässä viikko aikaa... Jos ei saa itseään tyydyttäviä kuvia, ei kannatta hakea mukaan.

 Anders Petersen, kuvattu 26.8.2006

Anders Petersen, kuvattu 26.8.2006



Halpa kurssi ei ole, mutta jos halua kehittyä ja viedä itsensä äärirajoille kanttaa harkita! Se muuttaa ajattelusi valokuvauksesta ja haasta käsityksesi siitä mikä on "hyvä" valokuva. Hakuaikaa kurssille on 22.5. asti. Ihan aloittelijoille tuo kurssi ei sovellu.

Täältä löydät lisätietoja työpajasta.  

  

   

Harrastajat vaan testaa?

Valtavan usein erilaisilla valokuvauksen foorumeilla tulee vastaan valokuvia, joista kuvaaja sanoo: "mä vähän kävin testaamassa". 

Testaaminen on hyvä, mutta miksi testaaminen on yleisempää kun se oikean valokuvan ottaminen? Tuntuu siltä, että puhutaan testaamisesta jotta kritiikki voidaan kuitata sanoilla: "no se oli vaan testaamista". Inhimillistä, mutta testaaminen ei johda kehittymiseen, jos asenne on tuo.

Matin kanssa pohdimme aihetta uusimmassa Valoaalloilla Podcastissa. Podcastimme löytyvät jatkossa myös YouTubesta. Toistaiseksi ne ilmestyvät sinne pienellä viiveellä. Pistähän Valoaalloilla YouTube-kanava tilaukseen!

Kuuntele uusin Valoaalloilla Podcast.

 

Peilittömyys menee tunteisiin.

Kalustokeskustelu on aina ollut osa valokuvauskeskustelua. Milloin se on merkkien välistä nokittelua, milloin mitäkin. Tällä hetkellä kuumin puheenaihe on peili. Olemme Valoaalloilla Podcastissa tätä käsitelleet useaankin otteeseen. Uusimassa jaksossa peili-keskustelun innoittajana oli Valovuoto-blogissa ollut kirjoitus aiheesta. Tarkkaan ottaen ne kommentit joita se kyseinen blogaus kirvoitti.

Jaksossa on myös suomalaisen kokin Jaakko Sorsan haastattelu. Matti haastatteli Jaakkoa Hong Kongissa. Aiheina valokuvaus ja normiaiheista poiketen myös Gin. 

   

Sadas Valoaalloilla Podcast!

Tämän viikkoinen Valoaalloilla jakso oli sadas jakso. Ensimmäinen jakso julkaistiin maaliskuun lopussa 2016. Tarkka päivä oli muistaaksen 23.3.2016. 

Yhteensä olemme Matti Sulannon kanssa tehneet 33 tuntia 57 minuuttia ja 25 sekuntia Valoaalloilla podcasteja. Kestäisi siis noin vuorokauden ja 9 tuntia kuunnella läpi koko tuotanto.  Yhden jakson keskimääräinen kesto on ollut 20.22. Se on aika lähellä sitä 20 minuutin tavoitetta, joka meillä oli kun Valoaalloilla podcastia keväällä 2016 aloittelimme. Seuraavan sadan jaskon kanssa påitää olla tarkempi ettei tule tuota 22 sekunnin heittoa. :D

Pisin jakso on ollut Photokina Special syksyltä 2016. Sen jakson pituus oli 39.10. Lyhyin on ollut Sulantolog loppuu -jakso. Sen pituus oli vain 11.57.

Kuuntelukertoja Soundcloudissa on ollut 51.105 kappaletta eli 511 per jakso.

Podcastia on ollut mukava tehdä. Kuuntelijaluvut ovat minusta ihan mukavia. Toki enemmänkin linjoille mahtuu. 

Suuri kiitos kaikille kuuntellijoile!

Uusimman ja sen jakson numero sata voit kuunnella tästä:

   

Valoaalloilla Podcastissa Sigman CEO Kazuto Yamakin haastattelu

Valoaalloilla-Matti vieraili Sigman tehtaalla Japanissa. Matti tutustui objektiivien valmistukseen ja sai Sigman toimitusjohtajan Kazuto Yamakin haastattelun. Se on kuultavissa uusimassa Valoaalloilla-jaksossa. Jakso on jo muuten järjestyksessään 99s. 

Aiheesta voit lukea lisää Valovuoto-blogista. Matti kirjoitti sinne mm.objektiivien valmistuksesta ja sieltä löytyy paljon kuvia tehtaalta.

Ensi viikolla ilmestyy 100s Valoaalloilla podcast jakso. Sen myötä Valoaalloilla hiukan uudistuu, mutta siitä sitten ensi viikon jaksossa.

Kaikki sata jaksoa on kuunneltavissa Soundcloudissa.

Voi, voi Ilmailuliitto, mitä oikein ajattelette?

Kuvakilpailut yleistyvät aina loppukeväästä. Yritykset, yhteisöt ja järjestöt järjestävät niitä varsin ahkeraan. Kuten olen monessa yhteydessä sanonut ne ovat oivallinen tapa aktivoida yleisöä ja saada positiivista pöhinää oman asian ympärille. 

Ongelmat yleensä syntyvät sääntöjen erikoisuuksista. Yleinen käytäntö on ottaa kaikki oikeudet kuviin kaikilta osallistujilta. Yleensä kilpailun järjestäjät luulevat, että se vaaditaan, jotta kuvia voi julkaista. Se ei pidä paikkaansa, kuvia voi julkaista tarvitsematta kaikkia oikeuksia. Julkaisuoikeudet voidaan rajata kattamaan ainoastaan koskemaan voittajien kuvia, ainoastaan kilpailuun liityvää julkaisua jne. Toistan vielä, kaikkia oikeuksia ei tarvita. 

Viimeisin kilpailu joka tuli vastaan oli Ilmailuliiton kuvakilpailu. Kyseisessä kilpailussa oli valitettavan tuttu lauseke säännöissä:

"Kilpailuun lähetettyjen kuvien kaikki oikeudet siirtyvät kilpailun järjestäjälle. Ilmailuliitto voi julkaista kuvia tai niiden osia, joko sellaisenaan tai muokattuna eri julkaisumuodoissa sekä edelleen luovuttaa kuvia (Ilmailuliitto voi esimerkiksi julkaista kilpailuun lähetettyjä kuvia internetissä, Ilmailu-lehdessä, sähköisissä tiedotteissa sekä tarjota kilpailuun osallistuneita kuvia julkaistavaksi yleisesti mediassa, mm. kuvakilpailusta kerrottaessa sekä julkaista kuvia mm. liiton julkaisu- ja näyttelytoiminnassa, painotuotteissa ja muissa medioissa)." (lainaus Ilmailuliiton kuvakilpailun säännöistä.)

Melkoisen laajat oikeudet siis. Kuten jo totesin niin, täysin tarpeetonta noiden kaikkein oikeuksien ottaminen on. Toisaalta saahan siitä hyvän ilmaisen kuvapankin itselleen ja se tässä Ilmailuliiton kilpailussa näyttäisikin olevan osana tavoitetta säännöistä päätellen.

Toisessa sääntö kohdassa Ilmailuliitto tekee pohjanoteerauksen: "Kuvaajalla on oltava kuvaan täydet oikeudet. Kotirauhan tms. suoja piirissä kuvatuilta henkilöiltä tulee olla lupa kuvan julkaisuun." (lainaus Ilmailuliiton kuvakilpailun säännöistä.)

Erikoista säännöissä on, että niiden mukaan tarvitaan kuvassa olevilta lupa vain, jos kuva on otettu kotirauhan piirissä olevalla alueella. On aivan sama onko kuva otettu kotirauhan piirissä vai ei. Kaikilta kuvassa olevilta tulee olla luvat, koska kuvia voidaan sääntöjen mukaan käyttää markkinoinnissa. Tämä usein jää näissä kertomatta. Se onkin näissä kilpailuiden säännöissä se pahin virhe. Pahimmassa tapauksessa jonkun kuva päätyy mainokseen ilman lupaa. Lupa pitää myös olla siltä jonka kotirauhan piiriin alue kuuluu. Jo pelkästään etsimen katsomiseen pitää olla lupa jos oikein tarkkoja ollaan.

Se mikä tässä ihmetyttää näissä kilpailusäännöissä on se, että ovatko järjestävien tahojen tiedot noin alkeellisia. Ilmailuliiton kilpailun tuomaristossa ovat mukana Ilmailulehden graafikko, Ilmailu-lehden päätoimittaja ja Ilmailuliiton tiedottaja. Kaikki ammatteja joissa ollaan kuvan kanssa tekemisissä. Noiden ammattien perustietoihin kuuluu kuvien oikeuksien ymmärtäminen. Näyttäisi siltä ettei Ilmailuliitossa näin ole.

Jokainen osallistuja päättää toki itse minne kuvansa lähettää. Kehoitan kuitenkin lukemaan säännöt ja harkitsemaan tarkkaan kenelle kuvansa antaa vapaaseen käyttöön.  

Tein samasta aiheesta muutama viikko sitten vlogauksen Kameralehden blogiin.

Muista vastaavista keisseistä menneiltä vuosilta voit lukea vanhasta blogistani
 

    
   

Miten Photokinan käy?

Uusimmassa Valoaalloilla podcastissa juttelemme Matin kanssa Photokinasta ja sen tulevaisuudesta. Photokinan aikataulu muuttuu ensi vuodesta alkaen. Se pidetään joka vuosi ja ajankohta on jatkossa toukokuu. Perinteisestihän Photokina on ollut joka toinen vuosia ja aina syyskuussa.

Itse en ole mikään Photokina-veteraani. Ensimmäinen vierailuni oli vasta 2008. Sen jälkeen olen käynyt joka kerta. Tämän vuoden syyskuussa tulee siis kuudes vierailu Kölnissä. Minusta se on monessa suhteessa sellainen messutapahtuma, jossa kuvantamiseen ja visuaaliseen sisällön tuottamiseen keskittyvien kannattaa käydä. Varsinkin nyt kun ne laajentavat uusille alueelle, ei fyysisesti, vaan useammalle alalle. Mukaan tulee pilvipalvelut ja mobiilikuvaaminen applikaatioineen saa isompaa roolia, jne. Photokina seuraa aikaansa ja tuo mukaan laajemmin sen kokonaisuuden jota kuvantaminen on. Tarkemmin tästä sisällönmuutoksesta voi lukea Photokinan tiedotteesta (englanniksi) keväältä -17. 

Kokonaan toinen asia on sitten onnistuuko Photokina muuttamaan focustaan ja miten suhteellisen konservatiivinen valokuvayhteisö ottaa sen vastaan. Nyt jo leviää huhuja siitä, että osa isommistakin valmistajista saattaa jäädä ensi syksyn messuilta pois. Tosin Elinchrom on ainoa joka asian on vahvistanut. Vaikea toki sanoa miten vakavasti otettavia nämä huhut ovat, mutta ne voivat vaikuttaa vierailijamääriin ja kiinnostukseen noin laajemminkin. 

Luonnollisesti minun on vaikea sanoa miten Photokinan käy. Se muutos tuntuu järkevältä, koska kuvantamisen maailma on laajentunut valtavasti ja sen puolesta tuo muutos tuntuu luonnolliselta. Aika sitten näyttää kuinka käy.

Ohessa Valoaalloilla podcastin jakso, jossa mm. Photokinasta Matin kanssa vaihdamme ajatuksia Photokinasta.