Kuvanvakaaja on hyvä asia vai onko?

Kuvanvakaajat ovat kehittyneet vuosien saatossa melkoisesti. Ensimmäiset kuvanvakaajat tulivat markkinolle noin 25 vuotta sitten. Objektiivissa olevat vakaajat yleistyivät nopeasti ja nykyään useimmissa uusimmissa kameroissa on runkovakaaja. Muun muassa Olympuksen kuvanvakaajalla pääsee parhaimmillaan 6,5 aukkoon. Olympus OM-D E-M1 MKII:sen 5-akselinen runkovakaaja antaa 5,5 aukkoa, mutta yhdessä M.Zuiko 12-100mm f4 Pro objektiivin kanssa päästään siihen 6,5 aukkoon. Kyseisessä objektiivissa on myös vakaaja ja se toimii yhdessä runkovakaajan kanssa ja antaa siis sen yhden lisäaukon.

Runkovakaajan etuna on se, että vakaaja on aina käytössä oli objektiivina sitten uusin mahdollinen tai jokin vintage-objektiivi. Sen huonona puolena on ettei se ole paras mahdollinen pitkien tele-objektiivien kanssa. Sen vuoksi esim. Olympus on laittanut vakaajan myös M.Zuiko 300mm f4 IS Pro objektiiviin. Se antaa 6 aukkoa vakautusta yhdessä OM-E-M1 MKII:sen runkovakaajan kanssa.

 Kuva on otettu Dublinissa  Trinity College Libraryssa . Jalustan käyttö oli kielletty ja en myöskään halunnut saada ihmisiä kuvaan mukaan. Pitkällä valotuksella ne saa “katoamaan” kuvasta. Kuva: Olympus OM-D E-M1 MKII, M.Zuiko 12-40mm F2.8 Pro, 2.5s, f4,5 ISO200.

Kuva on otettu Dublinissa Trinity College Libraryssa. Jalustan käyttö oli kielletty ja en myöskään halunnut saada ihmisiä kuvaan mukaan. Pitkällä valotuksella ne saa “katoamaan” kuvasta.
Kuva: Olympus OM-D E-M1 MKII, M.Zuiko 12-40mm F2.8 Pro, 2.5s, f4,5 ISO200.

 

Aikoinaan oli nyrkkisääntö valotusajan suhteen. Lyhyin valotusaika jota kannatti käyttää oli 1/polttovälin millit. Toisin sanoen esimerkiksi 50mm objektiivilla lyhyin suljinaika jolla kuva on varmasti terävä oli 1/50s eli käytännössä siis 1/60s. Toki tämä oli suuntaa-antava mutta varsin oikeaan osuva, jos halusi saada täysin terävän kuvan.

Vakaajat ovat kumonneet tuon nyrkkisäännön. Lähes kaikilla uusilla kameroilla voi aika huoletta valottaa pari kolme pykälää hitaammalla suljinajalla. Toki tämä riippuu kuvauskohteesta, vakaaja ei pysäytä kohteen liikettä, vaan ainoastaan kameran heilumista. Toisin sanoen jos kohde liikkuu ja sen haluaa teräväksi pitää suljinaika valita sen mukaan.

Alla oleva linkitetty Valoaalloilla-video aiheutti hiukan keskustelua eräällä valokuvaukseen liittyyvässä Facebook-ryhmässä. Siellä väitettiin, että vakaajaa ei kannatta käyttää, koska se heikentää kuvan terävyyttä ja mikrokontrastia. Teoriassa kyllä, näin voi olla. Vakaaja liikkuu ja aiheuttaa epäterävyyttä. Käytännön tasolla tuolla ei juurikaan ole merkitystä. Toki se riippuu aivan siitä mihin tarkoitukseen kuva tulee. Jos ajattelit vedostaa siitä galleriatason printin tai se tulee isona mainoksena kadun varteen niin sillä laadun heikkenemisellä voi olla merkitystä.

Vakaaja antaa niin paljon etuja, että tuon teorettisella kuvanlaadun heikkemisellä ei ole mitään merkitystä. Se “eräteväyys” ja mikrokontrastin heikkeneminen näkyy pikselitasollla, jos näkyy. Kuvausta harrastava on täysin hakoteillä valokuvauksen perusasioita, jos haluaa tarkastella kuvaansa pikselitasolla. Valokuvaus lähtee aivan muista asiosta kuin absoluuttisesta kuvan terävyydestä. Ihan hyvin voi kysyä miksi kuvan edes pitää olla terävä?

Valoaalloilla videossa käymme Matin kanssa läpi Kuvanvakaajaa ja sen merkitystä. Toinen video on englanninkielinen ja se omalta kanavaltani ja käsittelee nimenomaan Olympuksen vakaajaa.

Disclaimer: Blogaaja on Olympus Visionary ja ei juurikaan katso peiliin, paitsi eteisessä ennen kuin astuu ovesta ulos.