Fotofinlandiako pilattu?

Perjantaina 2.3. julkaistiin Fotofinlandian finalistit. Raati oli valinnut jokaisesta kategoriasta kolme finalistia. Näiden finalistien joukosta sitten valitaan voittaja. Se julkistetaan Finnish Photo Awards gaalassa 23.3

“Espanjalainen luontokuvaaja ja yksi Fotofinlandia 2018 -tuomareista Jose B. Ruiz sanoo arvostavansa useammankin kisaan lähetetyn kuvan kovaa tasoa.”.

Finalistien kuvien taso oli minustakin varsin korkea. Finalistien kuvia voi katsella Fotofinlandia sivuilta. Myös yleisö voi äänestää suosikkiaan. Sivuilta löytyy myös slideshow kaikista kisaan lähetystä kuvista. Jos nuo haluaa katsella kannattaa varata aikaa puolitoista tuntia. Kuvia on siis paljon ja slideshow etenee omaan tahtiin. Mitään painikkeita jolla voisi kuvien katselun keskeyttää ja jatkaa myöhemmin ei löydy tai en ainakaan keksinyt miten onnistuisi. Kokeilin sekä Safarilla että Chromella.

Jäin miettimään miten haastavaa ja minusta osin jopa mahdotonta on vertailla yksittäistä Digital Art -sarjaan kuuluvaa kuvaa esimerkiksi yksittäiseen hääkuvaan, saati portfolio-sarjaan. Eihän tuossa sinänsä mitään uutta ole. Näinhän se toimii monessa kansainvälisessä valokuvauskilpailussakin. Hankalaa joka tapauksessa. Yksittäisillä kuvilla kilpaileminen on myös aika haastavaa. Yksittäinen kuva voi olla onnenkantamoinen. Tosin tähän täytyy mainita, että nyt nähdyissä finalistikuvissa tuskin sellaisia oli, koska finalistikuvaajat olivat pääsääntöisesti pitkän linjan kuvaajia, joilta löytyy hyvää, taitavasti tehtyä ja vaikuttavaa valokuvaa pitkältä ajalta.

Kuten totesin tuo kaikkien kuvien kavalkadi on pitkä ja en niitä kaikkia vielä ole katsellut. Sen alussa olevat portfoliosarjankuvat katselin läpi. Sen perusteella voisi sanoa, että meillä on todella kova kärki, vaikkakin hiukan kapea. Sen takana, ainakin tämän kategorian perusteella, on toinen pieni määrä valokuvaajia, joista kuka tahansa olisi voinut päästä finaaliin. Mutta sitten oli iso joukko kuvasarjoja jotka eivät olleet kovin kummoisia, osa jopa minun mielestä aika heikkoja. Siltä osin raati on osunut aika oikeaan ainakin tässä portfolio-sarjassa.

Toinen mikä askarrutti oli joidenkin kuvien sarja tai siis se sarja johon kuva osallistui. Digital Art ja taidekuvan välillä on aika häilyvä ero. Se kuva mikä on digital art -sarjaan sopiva on ihan yhtä hyvin taidekuvasarjassa ok. Kilpailussa useita finaalipaikkoja kahminut Onni Wiljami Kinnusella näin olikin. Samasta sarjasta olevat kuvat olivat finaalissa sekä taidekuvissa, että kuvituskuva/digital art -sarjassa.  Aiheellinen kysymys minusta on, onko taidekuvalla ja digital art -kuvalla jotain eroa? Ei kait taidevalokuvassa sinänsä ole merkitystä miten kuva on tuotettu tai tehty? Joillekin se taitaa olla…

Kolmas ihmetyksen aihe on ollut kritiikki. Kritiikissä sinänsä ei ole ongelmaa. Kritiikkiä pitää olla ja kaikista kilpailuun liittyvistä asioista pitää voida keskustella. Mutta se kritiikin retoriikka on ollut tasoa nolla ja se on se mikä ihmetyttää. Ainakin sen kritiikin mitä olen tähän asti lukenut. Nollatason ymmärtäisi, jos kyseessä olisi vauvapistefi, suomi24pistefi tai vastaavat palstat, mutta se nollatason kritiikki on tullut valokuvayhteisössä vaikuttaneilta joilta odottaisi sivistynyttä ja älykästä kritiikkiä. Minusta kritiikin taso kertoo enemmänkin harmistuksesta siitä, että joku on tullut leikkimään “taidekuvaajien” hiekkalaatikolle. Puhdasta kiukuttelua, kun ei muuta oikein osata sanoa. Samoin kritiikin mukaan kilpailun tuomaristo ei tunne valokuvaa jne. Aika onnetonta retoriikkaa minusta. Jos katsoo kokonaan ulkomaalaisista koostuvaa tuomaristoa ja heidän referenssejään. Tuomaristoon kohdistuva kritiikki tyylillä “eivät tiedä mitään valokuvauksesta” asettaa kritiikin esittäjän erikoiseen valoon. Minusta kokonaan ulkomalaisista koostuva tuomaristo on loistava asia. Se on täysin ulkopuolinen valokuvamaailmamme sisäpiireistä.  

Kritiikin taso kuvastaa hyvin sitä ahdasmielistä ajattelua, joka valitettavasti suomalaisessa valokuvaskenessä (edelleen) vallitsee. Valokuva saisi ilmeisesti olla vain yhdenlaista. Minusta ainakin valokuvan kenttään mahtuu kuvaa laidasta laitaan. Kaikesta ei luonnollisestikaan tarvitse pitää, mutta avarakatseinen ymmärrys erilaisuudelle olisi sivistystä. Nyt kritiikistä on sivistys loistanut poissaolollaan. Valitettavasti moni kritiikkiä esittänyt on munannut itsensä pahasti.   

Fotofinlandia uudistettiin tälle vuodelle. Minusta uudistus oli onnistunut. Jos jotain uudistusta ensi kerralle voisi harkita on kilpaileminen sarjoina kaikissa sarjoissa.

Jos joku on löytänyt sivistyneen kritiikin, niin luen sen mielelläni. Linkkejä, anyone?

Niin ja vielä huomiona kritiikin esittäjille joiden mielestä kilpailu on pilattu. Tämän vuotinen kisa oli suositumpi kuin koskaan. Sekin kertoo jotain.