Älä tohota kännykkä tanassa!

Kaupunkikavana.fi -verkkosivuilla oli viime vuoden lokakuussa julkaistu Jonne Putkosen kirjoitus, jossa hän kritisoi muiden tapaa katsoa taidetta. "Väärin katsottu" -ajatus on minulle vieras. Ainakin yritän välttää sitä, koska me kaikki olemme yksilöitä. Taiteesta pitää voida ja saada nauttia niin kuin haluaa. Minusta se jotenkin kuuluu taiteen luonteeseen, että siitä voi nauttia kukin omalla tavallaan. Totta kai myös muiden huomioon ottaminen esim. museoissa ja gallerioissa on paikallaan. Toisaalta muiden huomioon ottaminen nyt vaan kuuluu yleissivistykseen eli sen pitäisi olla itsestäänselvyys. 

Kirjoituksessaan Putkosta harmittaa museoissa kuvaaminen ja erityisesti selfien-kuvaaminen. Hän kirjoittaa:

"Olin kauhistunut. Warholit ja van Goghit oli siinä hetkessä alistettu pelkäksi tuhansien Instagram-tilien taustamateriaaliksi
Jatkan sormeni heristelyä taide-elitistiksi ja kukkahattusedäksi leimaamisen uhallakin. Vaikka näyttely olisikin ilmainen, tulisi taiteilijoiden teoksia silti edes jossain määrin kunnioittaa. Eikö niitä kädenjatkeita voisi jättää hetkeksi rauhaan ja tulkita maailmaa – ja eritoten taidetta – omien silmien ja oman ymmärryksen kautta?" 

Onko se kunnioituksen puutetta, että kuvaa kännykällä selfieitä maalausten edessä? Minusta se ei sitä automaattisesti ole. Se voi olla kokemuksen tallentamista, kokemuksensa jakamista jne. Tutkimuksen mukaan kuitenkin paljon kuvaavat eivät muista yhtä paljon tapahtumasta kuin ne jotka eivät ole kuvanneet. Ajatus perustuu siihen, että keskitymme kuvaamiseen emmekä siihen mitä edessämme tapahtuu. Tuossa on varmasti perää, varsinkin jos pää ajatuksena on kuvaaminen eikä katseleminen ja aistiminen. Kokematon kännykuvaaja joutuu myös miettimään kuvan ottamista eri tavalla kuin rutinoitunut valokuvaaja. Kuvaamisen pitäisi olla alistettuna katsomiselle ja aistimiselle. Ohjeena on siis katso ja aisti ensin ja kuvaa vasta sitten, älä siis tohota kännykkä tanassa. Tämä ohje ei ainoastaan koske museoissa kuvaamista vaan sama ohje pätee myös matkoilla.     
   

Tykkäämättömyys ahdistaa.

Canon ja markkinatutkimusyhtiö YouGov on tutkinut miten kuvien tykkäämättömyys vaikuttaa kuvan postaajaan. Tulos ei ole mitenkään yllättävä, tykkäämättömyys stressaa.

 Infografiikka: Canon.

Infografiikka: Canon.

Hirvittävän isoja eroja ei näyttäisi pohjoismaiden välillä olevan. Norjassa ja Ruotsissa huomio kiinnittyy suhteelliseen isoon eroon ikäryhmien välillä. Etenkin Norjassa ero näyttää olevan varsin suuri.

 Infografiikka: Canon.

Infografiikka: Canon.

Yllä olevasta kuvasta selviää millaisista kuvista tykätään eniten. Ei mitenkään yllättävää, että hauskoista kuvista tykätään eniten. 36% piti sitä ensi sijaisena. Hymyilemään saavasta kuvasta luonnollisesti tykätään. Toinen kysymys on sitten se mitä pidetään hauskana. Se voi vaihdella aika paljon, toiselle hauska kuva on sellainen jossa tehdään jostain pilkkaa, toisella taas sellainen kuva ei ole ollenkaan hauska. Nice looking on tässä tutkimuksessa tulkittu teknisesti hyväksi ja taitavasti otetuksi kuvaksi. 29% piti tätä tärkeimpänä. Itselle tuli tästä "nice looking" ensimmäisenä mieleen kuva kauniista ihmisestä. Ne yleensä saavat tykkäyksiä varsin paljon, riippumatta siitä onko valokuva hyvä vai huono noin muuten. Kiinnostavin noista kolmesta on tuo tarinankerronnallliset kuvat. Sitä piti tutkimuksessa tärkeänä tykkämisen motiivina 32%. Tarinankerronta ja sen merkitys on yksi tämän hetken trendeistä. Merkitykset ja tarinat tuovat eri asioihin ja ihmisiin mielenkiintoa. Hyvä tarina saa tykkäyksiä. Itsekin pidän uvista, jotka kertovat tarinoita ja herättävät kysymyksiä. 

Vähiten tykätyt teemat olivat taide/musiikki, arkkitehtuuri ja urheilu. Eniten tykättyjä teemoja ei mainittu, mutta valistunut arvaukseni on, että kuvat kissoista ovat aika korkealla. Mielenkiintoista ettei musiikki teema ole suosittu. Voisi kuvitella, että kuvat konserteista ym. ovat suosittuja. Toisaalta ihan varmasti tästä ei aukea mitä musiikki kuvilla tässä yhteydessä tarkoitetaan.

 Infografiikka: Canon. Suomi ja Tanska vaihtaneet prosentteja, Tanska 35% ja Suomi 55%

Infografiikka: Canon. Suomi ja Tanska vaihtaneet prosentteja, Tanska 35% ja Suomi 55%

Yllä olevan graafin tiedot poikkevat Tanskan ja Suomen osalta tiedotteen tekstiin verrattuna. Ilmeisesti jommassa kummassa on tiedot vaihtuneet päittäin. Tyytyväisyys omiin kuviin ollessa vain 35% on kuvissa parantamisen varaa melkoisesti. Olisi todella mielenkiintoista tietää mistä noin suuri ero tyytymättömyyteen omiin kuviin tulee. Kahdessa maassa tyytyväisyys on kuitenkin yli 50% ja yhdessä maassa sitten vain 35%. Tätä on tietysti paha arvioida tuon tekstin ja infograaffin välillä olevan ristiriidan vuoksi. palaan tähän kunhan saan jonkun kiinni Canonilta. Nyt sieltä puskee lomavastaajaa. 

Edit: Sain oikeat tiedot ja kuten arvelinkin tiedotteen teksti oli oikein ja infografiikka väärin. Lomalta vastattiin, kiitos ja kumarrus.
Suomalaisista 55% pitää kuviaan hyvinä. Ihan mielenkiintoinen tieto.

 Infografiikka: Canon.

Infografiikka: Canon.

Infograafin lopussa oli sitten ohjeita miten niitä hyviä kuvia otetaan. Monet somekuvat ovat hetken tilanteita ja eivät suunniteltuja sen varsinaisessa merkityksessä. Kuten tuossa sanotaan jokin idea on hyvä lähtökohta, koska se luo mahdollisuuden parempaan ideaa. Se parempi idea voi kehittyä alkuperäisestä ideasta. Ohjeissa myös kehotetaan ottamaan paljon kuvia. Toisaalta kyllä, ohje on ihan ok, mutta määrä harvoin korvaa laadun. Tottakai osumatarkkuus paranee ja hyvän kuvan todennäköisyys nousee, jos ottaa paljon kuvia. Paljon ja usein kuvaamalla myös oppii koko ajan. Valokuvaaminen vaatii tekemistä, jotta taito pysyy yllä. 

"Think of the audience" eli ajattele katsojaa on tärkeä asia. Liian usein näkee kuvia, jotka ovat kuvan ottaneelle tärkeitä ja hyviä, mutta kuvan sanoma tai fiilis ei välity katsojalle. Tärkeää on ymmärtää välittääkö kuva sen ottamishetkellä olleen tunnelman myös muille. Jos tunnelma ei välity, tuskin kuvasta tykätään kovin paljon. Tarina voi jäädä vajaaksi.

"Leave the mobile" on ihan hyvä ohje siinä vaiheessa, kun kuvaustaidot kehittyvät. Vaikka kuvien siirtäminen kamerasta kännykkään on helpottunut uusimpien kameroiden myötä, niin valitettavasti on helpompaa kuvata kännykällä ja jakaa kuva sieltä suoraan someen.


(Tutkimus on tehty huhtikuussa 2017 ja siihen osallistui 1025 16-40-vuotiasta kaikista neljästä pohjoismaasta.)

Kirjoittaja on Olympus European Visionary ja ei juuri katso peiliin.

Valokuvauksen murroksesta, Instagram.

Kaikkihan me tiedämme, että valokuvaus on kokenut varsin ison murroksen viime vuosina. Pitäisi ehkä kuitenkin sanoa, että valokuvaus liiketoimintana on sen murroksen kokenut. Valokuva itsessään voi loistavasti.

PetaPixelissä oli artikkeli Instagram kuvaajista, jotka saattavat tienaavat muutaman tuhannen dollarin per kuva. Luonnollisesti tuon tason ansaitseminen vaatii satojatuhansia seuraajia eli vanhalla tavalla sanottuna pitää olla laaja levikki. Tuollaisen määrän seuraajien saaminen ei ole yksinkertaista, vaan vaatii pitkäjänteistä ja aktiivista osallistumista sosiaalisessa mediassa. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten uteliaisuus ja postiivinen suhtautuminen uuteen voi avata mahdollisuuksia. Kuten olen ennenkin täällä blogissani maininnut, etsivällä on mahdollisuus löytää.

Meillä on joku ihmeellinen toimintamalli ja perusoletus siitä, että jos joskus olemme jotain jollain tavalla saavuttaneet, on siihen saavutukseen ja asemaan ikuinen oikeutus. Omaa muuttumista ja tapaa tehdä ei siis tarvitse muuttaa. Tämä ei koske vain valokuvaajia, vaan se tuntuu olevan laajemminkin vallitseva käsitys yhteiskunnassa.

Siitä johtuen tämän tyyppisiä muutoksia pidetään yleensä kauhistuttavana ja automaattisesti pahana. Ottamatta sen enempää kantaa siihen onko tämä mainitsemani tienaaminen Instassa hyvä vai huonoa asia, se kuitenkin tapahtuu. Voimme sille oikeastaan aika vähän. Mainostajat hakevat kontakteja sieltä mistä niitä löytää.