Oikea kysymys on Miksi, ei Miten? - Valokuvaus on haastava taide- ja ilmaisulaji.

Digitaalisen kuvantamisen myötä valokuvausta harrastavien määrä kasvoi rajusti. Suurinta se varmaan on ollut vajaa 10 vuotta sitten, jos kameroiden myyntimäärien perusteella asiaa tarkastelee. Kameramyynnin huippu oli 2010-2012.

Sen myötä harrastajien määrä luonnollisesti kasvoi. Se on hienoa, sillä valokuvaus on hyvä harrastus. Itsekin harrastan valokuvausta, vaikka sitä olenkin työkseni tehnyt jo 80-luvun lopulta asti.

Digitaalisuus veti valokuvauksen pariin paljon nörttejä. Tekninen laite ja uusi kuvan tallentamistapa varmaan kiehtoi. Se on ihan luonnollista ja ymmärrettävää, uusi tekninen laite on kiinnostava ja kiehtova.

Pitäisi kuitenkin muistaa, että valokuvaus on ennenkaikkea ilmaisumuoto. Toki se on esimerkiksi myös muistojen tallentamismuoto jne. Valitettavan moni noista digitaalisen kuvaamisen myötä tulleista nörteistä pitää valokuvausta teknisenä ja tekniikkalajina. Tottakai tekniikkaa on tunnettava, mutta valokuvaus on lähtökohtaisesti ihan muuta. Tilanne on vähän sama kuin valokuvaushistorian alkuaikoina. Silloin valokuvaus oli kemiaa. Kuvan tekeminen vaati kemistin taitoja ja monet sen ajan valokuvaajat olivatkin “kemistejä”. Ilmaisulliset asiat olivat sivuseikka. Uutta ja ihmeellistä tekniikkaa kokeiltiin tekniikan vuoksi.

Minusta on oikeastaan ihan sama miten kukin kuvaa ja millaiseksi lajiksi kukin valokuvauksen mieltää. Ongelma syntyy silloin jos valokuvauskeskustelua hallitsee tekniikkakeskeinen väittely kameroista, objektiivien piirtokyvystä ja mikrokontrastista. Tyypillistä valokuvakeskustelulle verkossa on myös, että sitä hallitsevat miehet. Eri valokuvausalan foorumeilla on kovin vähän naisia keskustelemassa valokuvauksesta. Ymmärrän se oikein hyvin, että haluavat keskustella omissa ryhmissään tai mielummin valokuvata.

Toinen ongelma, joka liittyy kyllä tuohon keskusteluun, on kun nörtit opastavat valokuvauksessa. Luonnollisestikaan tämä ei koske jokaista, mutta turhan useaa. Se opastus usein lähtee ajatuksesta Miten?, kun oikeampi lähestymistapa olisi Miksi? Jos kysytään Miten? ollaan väärillä jäljillä, jos ensin ei olla kysytty Miksi?. Valokuvauskeskustelua hallitsee siis insinöörimäinen ote valokuvaukseen.

Monelle nörtille se tekniikka on asia jonka he (luulevat) hallitsevansa. Tarkemmin ottaen he usein puhuvat hyvän kuvan tarkoittavan esim. kohinatonta, terävää ja muutenkin teknisesti täydellistä valokuvaa. Sen asian haastaminen puhumalla Miten?-näkemyksen sijaan Miksi?, saa heidät usein puolustuskannalle. Sekin on ymmärrettävää, heille ei jää sen jälkeen mitään, jos tekniikka viedään keskustelusta pois. Valitetvan usein tekniikkakeskeisten kuvaajien kuvat ovat ilmaisullisesti köyhiä. Kuvat eivät saa tuntemaan mitään, vaan ovat pelkkää pintaa.

Miksi? on olennaisin kysymys valokuvauksessa kuten muissakin ilmaisun lajeissa. Toinen iso ryhmä, jotka ovat astuneet valokuvauksen ihmeelliseen maailmaan ovat Instagrammaajat. Tarkoitan instagrammaaja- termillä niitä, jotka kuvaavat omaa elämäänsä ja jakavat kuviaan sosiaalisessa mediassa. Siellä kysymys Miksi on läsnä. Tässä yhteydessä Miksi ei tarkoita ulkopuolisen ihmettelevää kysymystä kuvien jakamisen motiiveista.

Ei heistä suurimmalle osalle ole ongelma etteivät tiedä useinkaan Miten? He nauttivat valokuvauksesta ja heille se Miksi? on esimerkiksi pitää päiväkirjaa. Tämä on aika yleinen Miksi? tuossa genressä. Heille kännykän kameran on oikea kamera. Tässä yhteydessä oikea tarkoittaa sekä sopivaa tarkoitukseensa, että sitä faktaa että kännykkäkamera on oikeasti oikea kamera.

Usein instagrammaajien valokuvat ovat paljon kiinnostavampia kuin tekniikkaorientoituneiden insinöörimäiset kuvat.

Muotokuvaaja Yosuf Karsh on joskus sanonut: “Look and think before opening the shutter. The heart and mind are the true lens of the camera.”

Tuosta oikeasta kamerasta tulikin mieleen, että osa ei pidä kännykkäkameraa oikeana kamerana. Minusta se on outo väite. Millainen sitten on oikea kamera? Iso, painava ja kallis, sellainen kuin ammattikuvaajillakin on vai myös jotain muuta. Missä kohdassa kuvia tallentava laite muuttuu oikeasti kamerasta ei-oikeaksi?

Osa näistä pohdinnoistani liittyy kahteen alla linkitettyyn Valoaalloilla-videoon ja niiden ympärillä käytyyn keskusteluun.

Kuvanvakaaja on hyvä asia vai onko?

Kuvanvakaajat ovat kehittyneet vuosien saatossa melkoisesti. Ensimmäiset kuvanvakaajat tulivat markkinolle noin 25 vuotta sitten. Objektiivissa olevat vakaajat yleistyivät nopeasti ja nykyään useimmissa uusimmissa kameroissa on runkovakaaja. Muun muassa Olympuksen kuvanvakaajalla pääsee parhaimmillaan 6,5 aukkoon. Olympus OM-D E-M1 MKII:sen 5-akselinen runkovakaaja antaa 5,5 aukkoa, mutta yhdessä M.Zuiko 12-100mm f4 Pro objektiivin kanssa päästään siihen 6,5 aukkoon. Kyseisessä objektiivissa on myös vakaaja ja se toimii yhdessä runkovakaajan kanssa ja antaa siis sen yhden lisäaukon.

Runkovakaajan etuna on se, että vakaaja on aina käytössä oli objektiivina sitten uusin mahdollinen tai jokin vintage-objektiivi. Sen huonona puolena on ettei se ole paras mahdollinen pitkien tele-objektiivien kanssa. Sen vuoksi esim. Olympus on laittanut vakaajan myös M.Zuiko 300mm f4 IS Pro objektiiviin. Se antaa 6 aukkoa vakautusta yhdessä OM-E-M1 MKII:sen runkovakaajan kanssa.

 Kuva on otettu Dublinissa  Trinity College Libraryssa . Jalustan käyttö oli kielletty ja en myöskään halunnut saada ihmisiä kuvaan mukaan. Pitkällä valotuksella ne saa “katoamaan” kuvasta. Kuva: Olympus OM-D E-M1 MKII, M.Zuiko 12-40mm F2.8 Pro, 2.5s, f4,5 ISO200.

Kuva on otettu Dublinissa Trinity College Libraryssa. Jalustan käyttö oli kielletty ja en myöskään halunnut saada ihmisiä kuvaan mukaan. Pitkällä valotuksella ne saa “katoamaan” kuvasta.
Kuva: Olympus OM-D E-M1 MKII, M.Zuiko 12-40mm F2.8 Pro, 2.5s, f4,5 ISO200.

 

Aikoinaan oli nyrkkisääntö valotusajan suhteen. Lyhyin valotusaika jota kannatti käyttää oli 1/polttovälin millit. Toisin sanoen esimerkiksi 50mm objektiivilla lyhyin suljinaika jolla kuva on varmasti terävä oli 1/50s eli käytännössä siis 1/60s. Toki tämä oli suuntaa-antava mutta varsin oikeaan osuva, jos halusi saada täysin terävän kuvan.

Vakaajat ovat kumonneet tuon nyrkkisäännön. Lähes kaikilla uusilla kameroilla voi aika huoletta valottaa pari kolme pykälää hitaammalla suljinajalla. Toki tämä riippuu kuvauskohteesta, vakaaja ei pysäytä kohteen liikettä, vaan ainoastaan kameran heilumista. Toisin sanoen jos kohde liikkuu ja sen haluaa teräväksi pitää suljinaika valita sen mukaan.

Alla oleva linkitetty Valoaalloilla-video aiheutti hiukan keskustelua eräällä valokuvaukseen liittyyvässä Facebook-ryhmässä. Siellä väitettiin, että vakaajaa ei kannatta käyttää, koska se heikentää kuvan terävyyttä ja mikrokontrastia. Teoriassa kyllä, näin voi olla. Vakaaja liikkuu ja aiheuttaa epäterävyyttä. Käytännön tasolla tuolla ei juurikaan ole merkitystä. Toki se riippuu aivan siitä mihin tarkoitukseen kuva tulee. Jos ajattelit vedostaa siitä galleriatason printin tai se tulee isona mainoksena kadun varteen niin sillä laadun heikkenemisellä voi olla merkitystä.

Vakaaja antaa niin paljon etuja, että tuon teorettisella kuvanlaadun heikkemisellä ei ole mitään merkitystä. Se “eräteväyys” ja mikrokontrastin heikkeneminen näkyy pikselitasollla, jos näkyy. Kuvausta harrastava on täysin hakoteillä valokuvauksen perusasioita, jos haluaa tarkastella kuvaansa pikselitasolla. Valokuvaus lähtee aivan muista asiosta kuin absoluuttisesta kuvan terävyydestä. Ihan hyvin voi kysyä miksi kuvan edes pitää olla terävä?

Valoaalloilla videossa käymme Matin kanssa läpi Kuvanvakaajaa ja sen merkitystä. Toinen video on englanninkielinen ja se omalta kanavaltani ja käsittelee nimenomaan Olympuksen vakaajaa.

Disclaimer: Blogaaja on Olympus Visionary ja ei juurikaan katso peiliin, paitsi eteisessä ennen kuin astuu ovesta ulos.